Kalayhteisöt jokien ekologisen tilan seurannassa ja arvioinnissa. Alustavan luokittelujärjestelmän perusteet

EU:n alueella vesipolitiikan puitedirektiivi (2000/60/EY) asettaa vesienhoidolle yhteiset tavoitteet. Näitä tavoitteita ovat estää vesien tilan heikkeneminen sekä saavuttaa pinta- ja pohjavesien osalta vähintään hyvä ekologinen tila vuoteen 2015 mennessä. Ekologisen tilan määrittäminen perustuu biologisiin muuttujiin sekä niitä tukeviin kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin tekijöihin. Kalasto on vesikasvien ja pohjaeläimien ohella yksi biologinen laatutekijä, jolla ekologista tilaa arvioidaan. Vesipuitedirektiivin tehtävistä tutkimuslaitokselle kuuluu kalaston perusseuranta sekä jokien ja järvien ekologisen tilan luokittelu kala-aineiston avulla. Tässä raportissa kuvataan jokien luokittelussa käytettävät menetelmät ekologista luokittelua varten. Työtä varten kerättiin kala-aineisto eri puolella Suomea tehdyistä selvityksistä. Aineisto käsitti yhteensä 555 koskikohdetta. Luokittelussa jokien tilaa arvioidaan virtajaksojen kalaston kautta. Näytteenottomenetelmänä on sähkökalastus. Alustava luokittelujärjestelmä sisältää viisi muuttujaa: lajilukumäärä (runsaussuhteet), särkikalojen tiheys, herkkien lajien suhteellinen osuus lajimäärästä, toleranttien lajien suhteellinen osuus lajimäärästä (kalaston koostumus) sekä 0+-ikäisten lohen ja taimenen poikasten tiheys (ikäluokat). Muuttujan arvo laskettiin mallintamalla muuttujan arvo välille 0-1 kertymäfunktiota apuna käyttäen. Kalaindeksin arvo on näiden viiden muuttujan keskiarvo. Ekologinen tila esitetään ekologisena laatusuhteena vertailualueiden ja vaikutusalueiden indeksiarvojen suhteella. Luokkarajat asetettiin kiinnittämällä hyvän ja ekologisen tilan raja 25 %:n kvarttiilin vertailuarvoon. Muut luokkarajat asetettiin tasavälein minimiin. Työssä esitetään alustavat vertailuarvot niille jokityypeille, joista aineistossa oli vertailuaineistoa. Nyt esitetty alustava luokittelujärjestelmä on tehty lähinnä koko kala-aineistoa käyttäen. Jatkossa, kun vesipuitedirektiivin mukaisista vertailualueista kertyy kattavasti aineistoa, luokittelu tehdään tyyppikohtaisesti.