Habitat preferences of the native badger and the invasive raccoon dog in southern Finland

doi-link: 10.4098/j.at.0001-7051.040.2009
Kaarina Kauhala ja Miina Auttila
Acta Theriologica 55(3): 231-240
Nyctereutes procyonoides, Meles meles, habitat preferences, invasive species
Julkaisuvuosi: 2010

Mäyrä ja supikoira suosivat osin eri elinympäristöjä Etelä-Suomessa

Vieraslajit voivat uhata kotoperäisiä lajeja kilpailemalla näiden kanssa, jos lajit käyttävät samoja elinympäristöjä. Voidakseen elää jatkuvasti rinnan samalla alueella lajien täytyy jollain tavalla jakaa resurssit. Ne voivat esimerkiksi käyttää erilaisia elinympäristölaikkuja päällekkäisillä elinpiireillään. Supikoira ja mäyrä ilmeisesti jakavat resurssit jotenkin, koska ne ovat eläneet Suomessa rinnan useita vuosikymmeniä ja molempien populaatiot ovat tuona aikana kasvaneet. Virolahdella Kaakkois-Suomessa molemmat lajit näyttivät suosivan samoja elinympäristöjä – lehtimetsiä ja peltoja. Elinympäristönkäyttö ja kilpailu lajien välillä voi kuitenkin olla erilaista eri alueilla. Se, miten elinympäristöt luokitellaan (eli käytetty habitaattikartta) voi myös vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin.

Tässä työssä verrattiin supikoiran ja mäyrän elinympäristönkäyttöä kahdella alueella Etelä-Suomessa: Turun Ruissalossa ja Tuuloksessa Hämeessä. Koska lajit elävät täällä rinnan, oletimme, että niiden elinpiirien ydinalueet ovat vain osin tai eivät lainkaan päällekkäin ja lajit suosivat näin ollen ainakin osin eri elinympäristöjä.

Menetelmänä oli radiotelemetria. Supikoiria ja mäyriä seurattiin pääosin yöaikaan touko-elokuussa vuosina 2005-2008. Saimme riittävästi aineistoa elinpiirien laskemiseksi 36 supikoirasta (15 urosta ja 21 naarasta) ja 22 mäyrästä (6 urosta ja 16 naarasta). Kaikkiaan paikannuksia kertyi 2209. Elinpiirit ja niiden ydinalueet laskettiin kernelin menetelmällä (95 %:n ja 50 %:n elinpiirit). Testasimme habitaatinvalintaa ns. kompositioanalyysin avulla vertaamalla ydinalueiden ja koko tutkimusalueiden habittaattikoostumuksia keskenään.

Tuuloksessa mäyrillä oli suuremmat elinpiirit ja niiden ydinalueet kuin supikoirilla. Myös Ruissalossa mäyrien elinpiirit olivat suuremmat mutta lajien ydinalueet eivät eronneet merkitsevästi kooltaan. Supikoirien elinpiirit olivat molemmilla alueilla keskimäärin 100 ha ja ydinalueet 19-25 ha. Mäyrien elinpiirit olivat Ruissalossa keskimäärin 168 ha ja Tuuloksessa 305 ha, ydinalueet vastaavasti 34 ha ja 48 ha. Sukupuolten välillä ei ollut eroja elinpiirien koossa.

Ydinalueiden päällekkäisyys oli suurempaa Tuuloksessa: Tuuloksessa supikoirien ja mäyrien ydinalueet peittivät toisistaan keskimäärin 52 % mutta Ruissalossa vain 23 %. Ydinalueiden habitaattikoostumukset erosivat siten lajien välillä erityisesti Ruissalossa. Ruissalossa erotteluanalyysi kykeni luokittelemaan 85 % ydinalueista oikeaan lajiin kuuluvaksi ydinalueen habitaattikoostumuksen perusteella (P = 0.002), kun taas Tuuloksessa oli niin paljon päällekkäisyyttä lajien välillä, että erottelu ei onnistunut (P = 0.284).

Supikoirat suosivat eniten niittyjä ja heinittyneitä avohakkuita, kesämökkien ja omakotitalojen pihoja sekä avoimia metsiä. Mäyrät suosivat eniten mänty- ja sekametsiä. Kuusimetsät ja laitumet olivat vähiten suosittuja sekä mäyrien että supikoirien keskuudessa. Alueiden välillä oli kuitenkin eroja: esimerkiksi molemmat lajit suosivat peltoja Tuuloksessa mutta eivät Ruissalossa.Supikoirat ja mäyrät suosivat siis osin erilaisia elinympäristöjä, mikä mahdollistaa niiden rinnakkaiselon samalla alueella. Mäyrät suosivat metsiä, joissa on runsas puusto mutta niukka aluskasvillisuus, kun taas supikoirat suosivat avoimia biotooppeja, joissa on vähän puita mutta runsas aluskasvillisuus. Supikoirat viihtyvät myös mäyriä useammin pihoilla. Erilaiset mieltymykset tulivat esiin etenkin Ruissalossa, missä on runsaasti tarjolla kummallekin lajille mieluisinta biotooppia: kosteita rantaniittyjä ja reheviä puutarhoja supikoiralle ja vanhoja metsiä mäyrälle. Molemmat lajit ovat kuitenkin joustavia elinympäristönkäytössään ja voivat käyttää osin samoja elinympäristöjä, kuten peltoja Tuuloksessa, koska Tuuloksessa ei ole vanhoja lehti- ja sekametsiä (tammilehtoja) tarjolla mäyrälle eikä paljon reheviä niittyjä supikoiralle.

Kaarina Kauhala, RKTL, Turku

Miina Auttila, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu