Onko huolta huomisesta? Pohjoissuomalaisten metsästäjien ajatuksia metsäkanalintukantojen pienentyessä.

Niemi, M., Pellikka, J., Nylander, E. & Korhonen, P.
Suomen Riista 57: 37–54
metsäkanalinnustus, sopeutuminen, metsästyksen säätely
Julkaisuvuosi: 2011

Onko huolta huomisesta? Pohjoissuomalaisten metsästäjien ajatuksia metsäkanalintukantojen pienentyessä.

Metsäkanalinnustus on ollut kautta tunnetun historian keskeisessä osassa suomalaista eräkulttuuria – ja on sitä edelleen. Metsäkanalinnut ovat arvostettua riistaa, ja kanalinnustus on yksi suosituimmista metsästysmuodoistamme. Erityisen vahva asema metsäkanalintujen metsästyksellä on maamme pohjoisosassa, jossa lintuja tavoittelevat saaliikseen paikallisten metsästäjien ohella myös muualta tulleet lupametsästäjät.

Metsäkanalintukannat ovat pienentyneet 1960–1980 -luvuilla ja pysytelleet sittemmin selvästi aiempaa alhaisella tasolla. Samalla kantojen syklinen vaihtelu on muuttunut aiempaa epäsäännöllisemmäksi. Perinteistä eräkulttuuria ja nykyaikaista, metsästyksen säätelyyn pohjaavaa kannanhoitoa vasten on kiinnostavaa tarkastella, miten linnustajat ovat sopeutuneet lintukantojen muutoksiin.

Tässä tutkimuksessa selvitimme pohjoissuomalaisten linnustajien ajattelutapoja hyvänä ja huonona lintuvuonna. Hyödynsimme aineistona Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toteuttamia, vuosia 2003 ja 2008 koskevia, mittavia pienriistakyselyitä. Hyvää vuotta edustamaan käytimme vuoden 2003 aineistoa. Tällöin lintukannat olivat riistakolmiolaskentojen tulosten perusteella hyvällä tasolla. Huonoa vuotta edusti puolestaan vuosi 2008, jolloin lintukannat olivat lähes pohjalukemissa.

Kyselylomakkeet lähetettiin molempina vuosina yli 6 000 pohjoissuomalaiselle metsästäjälle (Metsästyslain 8§:n tarkoittama alue). Vastausprosentit olivat melko hyviä (78 % ja 74 %), ja avointa kommenttikenttää hyödynsi noin kolmannes vastaajista (32 % ja 42 %). Poimimme aineistosta kaikki metsäkanalintuja koskevat kommentit ja erittelimme niissä esiintyvät teemat. Tämän työvaiheen aikana havaitsimme, että monet kommenteista käsittelivät lintukantojen tilaa ja sen suhdetta omaan linnustukseen. Havainnon innoittamana lähdimme tarkastelemaan lintukantojen kehityksen ja kommenteissa esiintyvien teemojen välistä yhteyttä vertaamalla riistakolmiolaskentojen ilmaisemia lintutiheyksiä ja vastauksissa esiintyvien teemojen yleisyyttä. Tätä tarkastelua varten aineisto jaettiin ryhmiin vuoden ja suuralueen mukaan. Suuralueita olivat Ylä-Lappi, Keski-Lappi, Ala-Lappi, Oulu ja Kainuu.

Metsäkanalintuja käsittelevä kommentointi painottui enemmän heikkoon lintuvuoteen 2008, kuin hyvään vuoteen 2003. Huonona lintuvuonna kanalintuaiheisia kommentteja esitettiin lähes kaksi kertaa niin paljon, kun hyvänä vuonna. Suuralueiden väliset erot olivat – yllättävästi – kumpanakin vuonna melko samankaltaisia, eli metsäkanalinnut puhuttivat metsästäjiä läpi koko tutkimusalueen.

Hyvänä lintuvuonna annetuista metsäkanalintuaiheisista kommenteista noin puolet käsitteli lintukantojen tilaa tai kehitystä. Monissa kommenteissa korostuivat lintukantojen hyvää tasoa kehuvat ilmaisut. Huonona lintuvuonna kantojen kehitykseen kiinnitti huomiota peräti viisi kuudesta metsäkanalintuaiheisia kommentteja esittäneistä. Toisin kuin hyvänä lintuvuonna, näissä vastauksissa kerrottiin kantojen laskusta tai kommentoitiin lintujen vähäistä määrää maastossa. Monet vastaajista myös ilmaisivat huolensa lintukantojen tilasta.

Hyvänä lintuvuonna yli kolmannes kanalintuja kommentoineista vastaajista esitti riistaviranomaisille tai muille tahoille suunnattuja toimenpide-ehdotuksia. Osa vastaajista ehdotti muutoksia metsästyksen säätelyyn. Monet kommenteista sisälsivät toiveen metsästystä koskevien rajoitusten lieventämisestä, esimerkiksi metsästysaikojen pidentämisestä. Juuri hyvä lintuvuosi näytti herättäneen vastaajat pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja, kuinka tarjolla olevaa resurssia – runsasta lintukantaa – voitaisiin tai olisi varaa hyödyntää. Toisaalta jotkut vastaajat toivoivat esimerkiksi tehostettua metsästyksen valvontaa.

Huonona lintuvuonna kommenteissa esitettiin erityisesti erilaisia metsästyksen tiukentamista koskevia toiveita, kuten metsästysaikojen lyhentämistä ja eriasteisia rauhoituksia. Kaikkia metsästäjiä koskevien tiukennusten ohella monet vastaajista esittivät kiristyksiä Metsähallituksen lupamyyntiin. Monet ehdottivat myös vieraspaikkakuntalaisille suunnattujen lupien myynnin lopettamista kokonaan. Metsäkanalinnut nähdäänkin mitä ilmeisimmin paikallisena resurssina, jota ei haluta jakaa vieraiden metsästäjien kanssa etenkään tilanteessa, jossa lintuja ei koeta olevan riittävästi omaakaan metsästystä ajatellen. Lintukantojen vaihtelu säätelee osaltaan eri metsästäjäryhmien välistä jännitettä.

Hyvänä lintuvuonna metsäkanalintuja kommentoineista vastaajista joka kymmenes kertoi rajoittaneensa omaehtoisesti metsästystään tai luopuneensa metsäkanalinnustuksesta tyystin. Huonona vuonna vastaavasta käyttäytymisestä raportoi joka viides. Metsästystavoista luopuminen tai omaehtoinen metsästyksen ajallinen rajoittaminen viittaavat pyrkimyksiin sopeuttaa oma metsästysteho vallitsevaan tilanteeseen ja osin myös haluun viestiä vastuullisesta toiminnasta.

Työmme havainnollistaa monia metsästäjille tyypillisiä ajattelutapoja. Metsästäjät tulkitsevat lähiympäristönsä riistatilannetta suhteessa aiemmin tekemiinsä havaintoihin. Yllättävät tai huolta synnyttävät huomiot lintukantojen kehityksessä synnyttävät toiveita muuttaa kaikkien metsästäjien toimintaa ohjaavia sääntöjä, kuten metsästysaikoja, sekä ohjaavat sopeuttamaan omaa metsästystehoa vallitsevaan tilanteeseen nähden. Havaintomme tilannesidonnaisuudesta viittaavat siihen, että metsästäjien asenteita ja ajatuksia kartoittavat tutkimukset olisi hyvä pyrkiä toteuttamaan useampana kuin yhtenä ajanhetkenä ja riistakantojen kehitys huomioiden.  

Lue koko artikkeli (pdf)