Recovery of the fish community and changes in the lower trophic levels in a eutrophic lake after a winter kill of fish

doi-link: 10.1007/s10750-010-0186-y
Ruuhijärvi, J., Rask, M., Vesala, S., Westermark, A., Olin, M., Keskitalo, J. and Lehtovaara, A.
Hydrobiologia 646:145-158.
Julkaisuvuosi: 2010

Rehevöityneen järven kalayhteisön palautuminen ja ravintoverkon muutokset talvihappikadon aiheuttaman kalakuoleman jälkeen

Lokakuussa 2002 äkillisesti alkanut ja pitkään kestänyt talvi aiheutti happikatoja ja niistä aiheutuneita kalakuolemia noin 200 eteläsuomalaisessa järvessä. Useimmat kalakuolemajärvistä olivat pieniä ja matalia, mutta poikkeuksellisesti kaloja tappaneita happikatoja oli myös satojen hehtaarien järvissä. Kalvolan (nykyisin Hämeenlinnan) Äimäjärvi (850 ha) oli suurimpia kalakuolemajärvistä. Siinä oli ennen kalakuolemaa tutkittu hoitokalastuksen vaikutuksia vuosina 1997-2001, joten kalakuolema tarjosi kiintoisan tilanteen tutkia sekä kalakantojen toipumista että kalaston vaikutusta järven ravintoverkkoon ja veden laatuun.

Äimäjärvi koostuu kahdesta kapean salmen erottamasta selkäalueesta. Eteläisempi Rastinselkä on suurempi (480 ha), syvempi (9 m) ja kesäisin kerrostuva, pohjoinen Kalliomaan selkä (370 ha) on matala (4 m) ja kerrostumaton. Kalliomaan selälle on aiemmin laskettu Iittalan taajamasta asutuksen ja teollisuuden jätevesiä ja se on edelleen rehevämpi kuin Rastinselkä. Koko järveen kohdistuu runsas pääasiassa maataloudesta peräisin oleva hajakuormitus. Järven tila on välttävä ja sitä vaivaavat sinilevien massaesiintymät. Järvi on kuitenkin suosittu kalavesi ja tärkeä lähivirkistysalue, minkä vuoksi sitä on pyritty kunnostamaan.

Happikato ja kalakuolema havaittiin Kalliomaan alueella jo vuodenvaihteessa 2002-2003. Tammikuussa järvellä nuotattiin eikä Kalliomaan selältä saatu eläviä kaloja, mutta Rastinselällä niitä vielä oli. Happitilanteen heikentyessä Rastinselälle avattiin maaliskuussa ilmastusavantoja, joihin kertyi massoittain henkeään haukkovaa kalaa. Osa kaloista selvisi huhtikuun alkuun, jolloin lumi suli jäältä ja levien yhteyttäminen alkoi tuottaa happea veteen.

Äimäjärven kalaston tilaa tutkittiin toukokuussa 2003 verkkokoekalastuksella ja kalakantojen kehitystä seurattiin vuosina 2003-2008 heinä-elokuussa tehdyillä verkkokoekalastuksilla. Ahvenen ja särjen kasvu tutkittiin vuosiluokkien 1991-2007 kaloista. Järven eläin- ja kasviplanktonia tutkittiin vuosina 2003-2006, vesikasvillisuutta vuonna 2004 ja veden laatua on seurattu vuosittain.

Toukokuun 2003 koekalastuksen saaliit olivat noin kolmasosa järveltä vuosina 1997-2001 saatujen koekalastussaaliiden tasosta. Järven yleisistä kalalajeista kuitenkin vain kuha ja salakka puuttuivat kevään 2003 koekalastussaaliista, joka oli särki- ja lahnavoittoinen. Äimäjärven vesi kirkastui kalakuoleman jälkeisenä keväänä 2003 ja ravinnepitoisuudet laskivat. Vesikirput olivat alkukesästä huomattavasti aiempaa suurempia, jolloin ne kykenivät laiduntamaan kasviplanktonia tehokkaasti. Veden kirkastumisen myötä vesikasvit, etenkin karvalehti ja vesirutto levisivät voimakkaasti.

Ahven hyötyi vesikasvillisuuden leviämisestä ja veden kirkastumisesta särkikaloja enemmän. Kalliomaan selällä ahven oli jo kesällä 2003 koekalastussaaliin runsain laji ja Rastinselällä kesästä 2005. Sekä ahvenen että särjen kasvu nopeutui huimasti kalakuoleman jälkeen, koska ravintoa riitti aiempaa enemmän harventuneille kalakannoille. Ahvenen kasvu oli aiempaa nopeampaa kolme vuotta, särjellä vain kaksi vuotta. Ahvenet kasvoivat kahdessa vuodessa poikasista petokaloiksi ja vuosina 2004-06 järven kalayhteisö oli suurten petoahventen vallitsema. Petoahventen määrä laski kuitenkin nopeasti ja särkikalavaltaisuus palasi vuosina 2007-08. Samalla rantavesien kasvillisuus taantui ja vesi sameni.

Kalakuoleman vaikutukset Äimäjärvessä muistuttivat onnistunutta hoitokalastusta. Vaikka valtaosa säilyneistä kaloista olikin särkikaloja, suosi kalamäärän voimakkaasta vähenemisestä seurannut veden kirkastuminen ja vesikasvillisuuden leviäminen etenkin ahventa ja haukea. Kalakuolemassa kadonnut kuhakanta palautettiin istutuksin. Järvi muuttui petokalavaltaisemmaksi ja veden laatu pysyi kolme vuotta aiempaa parempana. Sen jälkeen Äimäjärvi kuitenkin palautui särkikalavaltaiseksi ja sameavetiseksi. Vuosien 1997-2001 hoitokalastuksella, jonka saalis oli noin 250 kg/ha, ei saatu aikaan vastaavaa muutosta, vaikka järven sinilevämäärät toki vähenivätkin. Mitä ilmeisimmin hoitokalastus oli liian tehotonta, jotta kalakannat olisivat pienentyneet riittävästi ja järven tila olisi parantunut.

Petokalojen kalastus voimistui nopeasti niiden runsastuttua ja järvi oli vuosina 2004-06 erityisen suosittu pilkkijärvi, josta saatiin huomattavia määriä suurta ahventa. Ilmeisesti kova kalastuspaine selittää Äimäjärven suurten, mutta suhteellisen nuorten ahventen nopean vähenemisen. Ahvenen kasvun hidastumisen vuoksi järvi ei myöskään enää tuottanut runsaasti uusia petoahvenia vuosien 2003-05 tapaan. Petokalojen liian pyynnin välttäminen onkin tärkeää, mikäli rehevän järven hoitokalastuksella aikaan saatu tai kalakuoleman aiheuttama kalayhteisön petokalavaltaisuus halutaan säilyttää.