Spawning habitat of Atlantic salmon and brown trout: general criteria and intragravel factors

doi-link: 10.1002/rra.1072
Louhi, P., Mäki-Petäys, A. & Erkinaro, J.
River Research and Applications 24: 330–339.
spawning habitat, intragravel requirements, Atlantic salmon, brown trout
Julkaisuvuosi: 2008

Lohen ja taimenen kutuhabitaatit: yleiset kriteerit ja soransisäiset tekijät

Lohi- ja taimenkantojen heikentymisen keskeisenä ongelmana pidetään luontaisten lisääntymisedellytysten häviämistä. Viime vuosikymmeninä ongelmia on pyritty korjaamaan kalojen elinolojen parantamiseksi. Vaikka yleisesti ottaen jokikunnostuksien on todettu lisäävän virtavesien lohikaloille sopivaa elinaluetta, lohikalojen kutupaikkavaatimuksiin liittyvä tutkimustieto on monilta osin vielä puutteellista. Tämä kirjallisuusselvitys kokoaa yhteen sovellettavissa olevan julkaistun tiedon lohen ja taimenen kutupaikan valinnasta sekä kutusoraikoissa hautoutuvien mätimunien elinympäristövaatimuksista.

Lohi ja taimen valitsevat kutupaikkansa yleensä virrannopeuden, syvyyden ja pohjan raekoon perusteella. Julkaistun tiedon perusteella luotiin Atlantin lohelle ja taimenelle yleiset kutuhabitaatin soveltuvuuskäyrät näiden kolmen muuttujan perusteella. Lohen kutualueet ovat suhteellisen syviä ja vuolasvirtaisia (20–50 cm, 35–65 cm/s), kun taas taimenen kutualueet sijaitsevat hieman matalammassa ja hitaammin virtaavassa vedessä (15-45cm, 20–55 cm/s). Molempien lajien kutupaikkojen pohjamateriaali koostuu 16–64 mm kokoisista kivistä.

Kutuhabitaatin ympäristömuuttujat vaihtelevat vähemmän kuin vastaavat muuttujat lajien poikasvaiheissa; sen vuoksi tulisikin käyttää erillisiä soveltuvuuskäyriä esimerkiksi elinympäristöjen hydrologisessa mallintamisessa. Kutusoraikon sisäiset olosuhteet määräävät soraikossa hautoutuvan mädin eloonjäämismahdollisuudet. Soraikon sisäisen virtauksen tulee olla riittävä tuomaan kehittyvälle mädille happea ja poistamaan haitallisia aineenvaihduntatuotteita. Myös nämä tekijät tulisi huomioida suunniteltaessa elinympäristökunnostuksia.

Lisätietoa tarvitaan kuitenkin etenkin siitä, millaiset kutusoraikon sisäiset ja lähiympäristön ulkoiset ominaisuudet yhdessä takaavat mahdollisimman monta mätimunista kuoriutuvaa elinkykyistä poikasta.

Kuva. Kutuhabitaatin (syvyys, virrannopeus, pohjan raekoko) soveltuvuus asteikolla 0 (huono) – 1 (optimaalinen) lohelle (a) ja taimenelle (b). Käyrien symbolit: ———— koko aineisto; — — —, pienet joet (virtaama <10m3/s); ......... isot joet (>10m3/s).

Asiasanat: lohi, taimen, kutu, habitatti, mäti

Pauliina louhi, RKTL

Aki Mäki-petäys, RKTL

Jaakko Erkinaro, RKTL