Kasvatettujen lohen poikasten kunto ja vaellusvalmius vuosina 2004–2006

Nevan kantaa olevien lohen vaelluspoikasten ulkoista kuntoa, ravitsemustilaa ja vaellusvalmiutta tutkittiin istutusaikaan keväällä 2004–2006 viljelylaitoksilla, joiden kanssa RKTL on tehnyt kasvatussopimuksen. Työn tarkoituksena oli arvioida, ovatko vaelluspoikaset laadultaan suositusten mukaisia.

Ulkoisen kunnon indikaattoreista selkäevän kunto oli suurimmalla osalla istukkaita heikko. Kulumien lisäksi evissä oli usein havaittavissa tulehduksen merkkejä.

Vararavinnon, etenkin rasvan määrä oli useimmissa istukasryhmissä huomattavan korkea suositeltuihin vähimmäisarvoihin tai luonnon vaelluspoikasiin verrattuna. Myös kuntokerroin oli korkea ja yksittäisiä ryhmiä lukuun ottamatta myös korkeampi kuin 1980- tai 1990-luvuilla tutkituilla nevanlohilla keskimäärin. Muutosten keskeinen selittäjä lienee rehujen energiapitoisuuden kasvu, joskin poikasten ravitsemustilaan vaikuttavat myös mm. laitoskohtaiset ruokintakäytännöt.

Vaellusvalmiutta kuvaavien suolatestiarvojen perusteella istukkaiden vaellusvalmiudessa oli eroja sekä laitosten välillä että samalla laitoksella eri vuosina tutkittujen ryhmien välillä. Vuonna 2004 nevanlohien vaellusvalmius oli puutteellinen viidellä laitoksella 9:stä, 2005 kuudella 7:stä ja keväällä 2006 kaikilla kuudella tutkitulla laitoksella. Erot selittynevät osaltaan istutuksen erilaisella ajoittumisella suhteessa vaellusvalmiuden kehittymiseen.

Tulosten perusteella ehdotetaan muutoksia viljely- ja istutuskäytäntöihin sekä poikasten laadun arvioinnin kriteereihin. Mm. kuntokertoimelle esitetään nykyisen alarajan (0,70) lisäksi myös ylärajaa, joka ryhmätasolla voisi olla 0,85–0,90.