Kuhan kasvatus ruokakalaksi: kirjallisuuskatsaus

Uusien ruokakalojen kasvatus ja tuotantomenetelmien kehittäminen on tärkeätä kotimaisille kalatalouselinkeinoille. Kuha (Sander lucioperca L.) on arvostettu ruokakala Suomen ja Euroopan markkinoilla ja sillä on hyvät mahdollisuudet nousta uudeksi viljelylajiksi kirjolohen ja siian rinnalle. Viime vuosikymmenien aikana on panostettu kuhan intensiivisten kasvatusmenetelmien kehittämiseen. Lajin kasvatus ruokakalaksi onkin aloitettu koemittakaavassa muutamissa Euroopan maissa. Tähän kirjallisuuskatsaukseen olemme keränneet tietoja kuhan ja sen pohjoisamerikkalaisen sukulaislajin valkosilmäkuhan (Sander vitreus M.) kasvatuksesta.

Laitosoloissa kuhat eivät saavuta kutuvalmiutta ilman hormonikäsittelyä. Sukukypsät kuhaemot voidaan kudettaa turoihin ja hedelmöittynyt mäti hautoa turoihin kiinnittyneenä haudontakaukaloissa. Vaihtoehtoisesti sukusolut voidaan lypsää ja keinohedelmöittää, mutta mädin tarttumiskyky vaikeuttaa mädin suppilohaudontaa.

Poikaset ovat kuoriutuessaan hyvin pieniä ja kehittymättömiä. Ruokailun aloitus, uimarakkojen täyttyminen, kannibalismi ja kuivarehuravintoon siirtyminen ovat kriittisimpiä vaiheita kuhan alkukasvatuksessa. Viljelytekniikalla voidaan huomattavasti parantaa poikasten kasvua ja eloonjääntiä.

Kasvaakseen kuhat tarvitsevat lämmintä vettä. Suomessa kasvatus olisi mahdollista luonnonlämpötiloissa verkkoaltaissa sekä lämmitetyssä vedessä kiertovesi- tai läpivirtauslaitoksissa. Ravinnon tulee sisältää runsaasti proteiinia ja vähän rasvaa. Nykyisellä tietämyksellä ja hintatasolla kuhan ruokakalakasvatuksen tuotantokustannukset ovat tuottoon nähden korkeat.

Kokemuksia loisista ja taudeista kuhan viljelyssä on kertynyt vähän. Kuhat ovat todennäköisesti alttiita kaikille Suomen kalanviljelylaitoksilla esiintyville virus-, bakteeri- ja loistaudeille, mutta lajin taudinsietokyky voi olla erilainen muihin viljelylajeihin verrattuna.

koko  julkaisu (pdf)