Lumijälkilaskenta suurpetokantojen seurantamenetelmänä – kokemuksia Kainuun 2008 pilottihankkeesta

Kainuun riistanhoitopiiri järjesti suurpetojen (susi, ilves, ahma) lumijälkiin perustuvan maastolaskennan piirin alueella 1.3.2008. Tässä julkaisussa esitellään laskentamenetelmästä saadut kokemukset ja arvioidaan sen kehittämisen mahdollisuuksia. Lisäksi esitellään, kuinka hyvin laskennan tehneet metsästäjät tunnistivat suurpetojen jäljet sekä kerrotaan laskijoiden mielipiteitä laskennasta ja sen kehittämisestä.

Laskenta oli työläs ja melko kallis, mutta varsin toimiva. Käytetyillä menetelmillä saavutettiin tähän mennessä luotettavimmat Kainuun suupetojen talvikannan kokoarviot. Menetelmän assiivisuuden, kustannusten ja laskijoiden motivaation säilyttämisen vuoksi laskentaa ei tosin voida suorittaa kovin usein. Menetelmää on kuitenkin mahdollista kehittää sekä laskennan että analysointimenetelmien osalta. Tarkempien kanta-arvioiden edellytys on, että petojen päivittäisestä liikkumisesta laskenta-ajankohdalta ja -alueelta olisi enemmän ja nykyistä tarkempaa tietoa. Laskennan järjestämisen parasta ajankohtaa on syytä vielä arvioida lisäselvityksin.

Susiksi ilmoitetuista 40:stä tarkistetusta jälkihavainnosta vain puolet todettiin susien jäljiksi. Kahden muun suurpedon jäljet tunnistettiin pääosin oikein (93 %). Yleisin virhehavainto oli ilveksen määrittäminen sudeksi. Noin 90 % eläinten kulkusuuntaan ja yksilömäärään liittyvistä havainnoista oli määritetty oikein.

Erilliseen laskentakyselyyn (250 vastausta, 90 % osallistuneista seuroista) vastanneista 99 % oli valmis osallistumaan laskentaan uudelleen, 64 % vuosittain, 24 % joka toinen vuosi, 8 % kolmen vuoden välein ja 4 % harvemmin. Laskennan järjestelyihin otti kantaa noin neljäsosa kyselyyn vastanneista.

Koko julkaisu (pdf)