Mitä luontoharrastukset kertovat metsästäjien monitoimisuudesta?

Työssä tarkastellaan suomalaismetsästäjien toimijuutta heidän luontoharrastustensa ja muiden sen luonteisten toimintojen muodostaman kokonaisuuden näkökulmasta. Harrastusten yhdistelmät ilmentävät eri tavoin käytön ja hoidon painotuksia ja vuorovaikutteisuutta luontosuhteessa: Yhtäältä luontoharrastajan monitoimisuus voi painottua voimakkaasti ”luonnonkäyttäjyyteen” eli aineellista ja aineetonta hyvinvointia ekosysteemeistä ammentavaan toimintaan. Toisaalta monitoimisuus voi näyttäytyä monimutkaisina ”luonnonhoitajuuden” ja ”–käytön” yhdistelminä, joissa luonnon hyödyntäminen nivoutuu monisyisesti esimerkiksi pyrkimyksiin parantaa ekosysteemien ylläpitämisen aineellisia edellytyksiä. Erityisesti viime vuosikymmenten metsästystä koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa on tuotu esiin luonnonhoitajuus osana nykyaikaista metsästäjyyttä ja sen oikeutusta. Tämä työ valottaa metsästäjien luontoon suuntautuvaa monitoimisuutta muiden toimien kuin metsästyksen ja riistanhoidon tai poliittisen toiminnan osalta. Kysymme, millaista metsästäjien monitoimisuus on ja mitä se paljastaa metsästäjien luonnonkäytön ja -hoidon välisestä suhteesta. Kysymme myös, ovatko metsästäjät tässä suhteessa muista luonnonkäyttäjistä poikkeavia toimijoita. Aineistona käytämme kansallisesti kattavaa ”Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi” –aineistoa (LVVI-aineisto).

Tulosten mukaan suurella osalla 2000-luvun vaihteen metsästäjiä heidän luontoharrastuneisuutensa on monipuolista etenkin sellaisten toimintojen suhteen, joissa yhdistyy jonkinasteinen luonnon käyttö ja hoito (kalastus, metsänhoito) tai aineellinen ja aineeton luonnon hyödyntäminen (esim. luonnonantimien keräily). Näiden ja monien muiden konkreettisten lähiympäristön hoitotoimien suhteen metsästäjät ovat toiminnallisesti aktiivisempi ja monimuotoisempi ryhmä kuin muut luonnonkäyttäjät.

koko julkaisu (pdf)