Taimenistukkaiden tuotto, kalastus ja vaellukset Päijänteeseen pohjoisesta laskevissa reittivesissä vuosina 1990–2005

Taimenistutusten tuottoa sekä istukkaiden kasvua ja vaelluksia tutkittiin Carlin-merkkien palautusaineiston avulla vuosina 1990–2005 tehdyistä istutuksista Päijänteeseen pohjoisesta laskevissa reittivesissä. Merkkien palautusosuus koko aineistossa oli 14 %. Kaksivuotiaiden istukkaiden merkeistä palautettiin 12 % vuosina 1990–1999 ja 2 % vuosina 2000–2005. Vastaavat osuudet kolmevuotiaille olivat 22 % ja 12 %. Järvi-istutukset tuottivat suuremman palautusosuuden kuin virtavesi-istutukset erityisesti kaksivuotiailla istukkailla. Palautusosuus oli suurin Äänekosken–Vaajakosken reitillä ja pienin Kivijärven alueella ja Saarijärven reitillä. Kaksivuotiaiden palautuksista saatiin istutuskalenterivuotena 44 % ja seuraavana kalenterivuotena 39 %. Kolmevuotiaiden palautuksista tuli istutusvuotena 80 % ja neljävuotiaiden palautuksista 88 %.

Kaikkien merkintäerien korjaamaton tuotto oli keskimäärin 136 kg tuhatta istukasta kohti. Tuottoon vaikutti merkitsevästi istutusalue, istutusvuosikymmen, istukkaan ikä ja vesistön tyyppi. Parhaiten tuottivat Äänekosken–Vaajakosken reitti sekä Rautalammin reitti, ensin mainittu lähinnä kookkaitten istukkaitten ja tehokkaan kalastuksen vuoksi ja jälkimmäinen vahvan muikkukannan ansiosta. Kaksivuotiaiden tuotto pieneni 2000-luvulla alle neljäsosaan 1990-luvun tuotosta. Istukkaiden kasvu ei eronnut istutusvesistöjen välillä. Kasvu oli nopeinta kaksivuotiailla taimenilla. Merkintäerien suhteellinen tuotto eli saaliin painon ja istukaserien painon (korjaamaton) suhde oli molempina vuosikymmeninä selvästi alle yhden: 1990-luvulla se oli 0,43 ja 2000-luvulla 0,16. Konnevedelle 1980-luvulla arvioitua palauttamattomuudesta johtuvaa korjauskerrointa 3,5 käyttäen Rautalammin reitin istutuksista 81 % olisi 1990-luvulla tuottanut enemmän saalista kuin mitä istukkaiden paino oli, mutta 2000-luvulla vain 10 %. Muilla alueilla tilanne oli huonompi.

Istukkaat pysyivät pääosin istutusvedessä varsinkin 1990-luvun puolivälistä eteenpäin muikkukantojen vahvistuttua. Kaksivuotiaista taimenista saatiin istutusvedestä 55 % ja kolmivuotiaista 70 %. Merkityistä taimenista pyydettiin järvistä 74 % ja virtavesistä 26 %. Verkoilla pyydettyjä oli 58 % ja vapavälineillä 37 %.

Merkkipalautusten perusteella on arveluttavaa tehdä päätelmiä istutusten todellisesta tuotosta. Joka tapauksessa istukkaat pyydetään edelleen liian aikaisin. Suuren kalastuskuolevuuden takia myös uhanalaisen villin järvitaimenen tulevaisuus on erittäin epävarma, ja myös viljelykantojen uudistaminen on vaikeaa.

Koko julkaisu (pdf)