Joki- ja täpläravun elinkierto ja levinneisyys, kirjallisuusselvitys

Jokirapu ja täplärapu elävät Suomessa levinneisyytensä pohjoisilla rajoilla. Molempien leviämistä on edistetty istutuksin. Täplärapu on kilpailijana vahvempi ja jokirapu olisi vaarassa hävitä, jos lajien levinneisyys olisi yhtenevä. Pohjoisessa jokirapu voi kuitenkin olla parempi sopeutuja ja siten suojassa täplärapujen aiheuttamalta paineelta.

Täplärapu on peräisin USA:n luoteisosista, missä rannikolla vallitsee lauhkea ja sisämaassavuoristoilmasto. Suomi on mantereinen, ja täpläravun alkuperäalueet sijaitsevat 10–20 leveysastetta Suomea etelämpänä. Päivän pituus ja veden lämpötila muuttuvat pohjoisen jokirapualueilla jyrkemmin ja ääriolosuhteiden ero on suurempi kuin täpläravun alkuperävesissä.

Rapujen levinneisyyttä rajoittavat kasvukauden ja päivän pituus sekä lämpötila. Pitenevä päivä ja nouseva lämpötila käynnistävät kuorenvaihdot, lyhenevä päivä ja viilenevä vesi lisääntymisen. Kuorenvaihdon ja lisääntymisen välillä on yhteys: kuorenvaihto on välttämätön ennen parittelua ja munintaa ja hautoutuva mäti estää emon kuorenvaihdon.

Molempien rapulajien kasvun optimilämpötila on noin 20 °C. Täpläravut parittelevat jamunivat syksyllä lämpötilan ollessa 12–15 °C ja jokiravut lämpötilan ollessa 5–10 °C. Kun pitkä pohjoisen päivä hidastaa sukusolujen kehitystä, mutta vesi jäähtyy jo loppukesällä nopeasti, voi täplärapujen muniessa lämpötila olla liian alhainen hedelmöitykselle ja alkionkehitykselle. Kummankin rapulajin levinneisyysalueen pohjoisrajalla mäti voi kuoriutua niin myöhään kesällä, etteivät poikaset ehdi kasvaa tarpeeksi kestääkseen tulevaa talvea. Poikasten myöhäisen kuoriutumisen vuoksi mätiä kantaneet naaraat eivät ehkä ehdi valmistautua uuteen lisääntymiskauteen vaan ne pitävät välivuoden.

Jokirapu näyttää olevan pohjoisessa täplärapua menestyksekkäämpi lisääntyjä. Joki- ja täpläravun levinneisyysalueiden pohjoisrajojen mahdolliset erot tulee selvittää kokeellisen tutkimuksen keinoin.

Koko julkaisu (pdf)