Vieläkö on villejä järvitaimenia – Keski-Suomen taimenhanke 2009

Villit luonnonvaraiset järvitaimenkannat ovat vaarassa hävitä koko eteläisestä Suomesta. Merkittävin syy jo vuosikymmeniä kestäneeseen ahdinkoon on liian voimakas kalastus erityisesti järvivaelluksen aikana. Keski-Suomen taimenkantojen heikko tila näkyy kutukannassa, poikastiheyksissä, Vaajakosken kalatien nousutaimenten määrissä ja villien taimenten saalisosuudessa. Taimenkannan tilaa on seurattu Keski-Suomessa jo vuosien ajan.

Taimenen kutupesiä kartoitettiin kuudelta koskialueelta. Löydetyistä 91 kutupesästä 17 oli yli kaksi metriä pitkiä ja vain yksi yli kolmemetrinen, jollaisen vasta arvioidaan olevan kookkaan järvivaeltajan tekemä. Lähes kaikki kutupesät ovat siis paikallisen taimenkannan tekemiä. Kutupesien määrissä ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia viime vuosina.

Virtavesistä pyydettyjen villien ja luontoon sopeutuneitten istukkaitten Carlin- ja T-ankkurimerkinnät tukevat käsitystä koskien taimenkantojen paikallisuudesta. Vuosina 2000–2007 merkityistä lähes 3000 kalasta oli saatu palautuksia 7 % ja niistä yksi prosentti järvistä. Rautalammin reitin Siikakoskella merkittyjen taimenien palautuksista 92 % tuli kosken välittömästä läheisyydestä. Vain 8 % oli vaeltanut järviin, lähinnä yläpuoliseen Konneveteen. Todennäköisesti sieltä laskeutuu myös emotaimenia kudulle Konneveden alapuolisiin koskiin. Järviltä tavattujen taimenten keskipituus oli merkintähetkellä 42 cm, joten ne ovat vasta varsin kookkaina siirtyneet järvivaellukselle.

Kesänvanhojen taimenenpoikasten tiheys oli 14 tutkitussa koskessa keskimäärin 18 yks./100 m2, mikä on 26 % edellisen vuoden tiheyttä suurempi. Poikastiheyden kasvua on tapahtunut viime vuosina erityisesti Rautalammin reitillä osaksi mäti-istutusten seurauksena. Kookkaitten nousutaimenten määrä on pysynyt vaatimattomalla tasolla Vaajakosken kalatien pyyntikatiskassa. Vuosina 1993–2009 yli 60 cm:n taimenia on saatu katiskasta keskimäärin viisi yksilöä vuodessa. 1950-luvulla tämän kokoluokan kaloja oli silloisessa kalahississä kymmenkertainen määrä.

Vuodesta 2004 lähtien Keski-Suomessa on taimenistukkaitten rasvaevät leikattu niiden erottamiseksi luonnonkaloista. Villien ehjäeväisten taimenten osuus muutaman seuratun koskikohteen saaliissa on ollut 33–69 %. Konnevedessä niiden osuus saaliissa on viime vuosina ollut 10–20 % ja Päijänteessä 6 %. Villien osuus kalakannassa lienee pienempi, sillä koskissa samat kalat voivat päätyä saaliiksi useita kertoja. Myös leikattujen rasvaevien osittainen regeneroituminen saattaa aiheuttaa virhetulkintoja.

Valkeajärvi, P., Syrjänen, J. & Sivonen, K. 2010. Vieläkö on villejä järvitaimenia – Keski-Suomen taimenhanke 2009. Riista- ja kalatalous – Selvityksiä 7/2010. 22 s

Koko julkaisu (pdf)