Muikkukannat 2009–2010. Muikun, ahvenen, kuoreen, siian ja särjen runsaus lähes sadassa järvessä.

Ammattikalastajille suunnatulla kyselyllä on kartoitettu ensisijaisesti muikun kutukannan sekä nuorimman vuosiluokan (alle yksivuotiaat eli hotat) suhteellista runsautta, muikkujen kokoa ja markkinatilannetta. Vuodesta 2000 lähtien myös ahvenen, kuoreen, siian ja särjen kantojen runsaudesta on kerätty samanlaista indeksitietoa. Vuotta 2009 koskenut tiedustelu käsitti 88 järveä tai järven osaa. Kansallinen muikkutyöryhmä aloitti muikkukantojen seurannan vuonna 1988, ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on jatkanut sitä vuodesta 1996 lähtien.

Suomen muikkukannat ovat vahvoja useimmissa ammattikalastuksen kohteena olevissa muikkujärvissä. Keskimääräisten tai vahvojen kantojen kausi on jatkunut eteläisessä Suomessa yhtäjaksoisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien ja pohjoisessa vielä pitempään. Muikkukannoille tyypillinen lyhytjaksoinen vaihtelu tapahtuu jokseenkin samassa rytmissä Länsi- ja Itä-Suomessa.

Vuonna 2009 muikun kutukannat olivat Länsi- ja Itä-Suomessa keskimääräiset. Oulun ja Lapin alueilla (entiset läänit) kutukannat olivat keskimääräistä vahvempia. Vuonna 2009 syntynyt vuosiluokka oli Länsi-Suomessa keskimääräistä heikompi, Itä-Suomessa vähän keskimääräistä vahvempi ja Pohjois-Suomessa selvästi keskitasoa vahvempi. Vuonna 2010 nämä toisella vuodellaan olevat muikut muodostavat pääosan saaliista.

Hottamuikun keskimääräinen pituus oli kasvukauden 2009 jälkeen Etelä-Suomessa 9–10 cm ja Pohjois-Suomessa noin 8 cm. Alueelliset erot ovat säilyneet samana koko seurannan ajan. Muikun pienestä koosta johtuvat markkinointivaikeudet ovat suurimmat Pohjois-Suomessa.

Siian runsausindeksi oli selvästi keskitason alapuolella koko maassa. Siikakannat ovat 2000-luvulla taantuneet merkittävästi vähentyneitten istutusten ja vahvojen muikkukantojen vuoksi. Ahvenkannat arvioitiin jokseenkin normaaleiksi eteläisessä Suomessa mutta keskimääräistä heikommiksi Oulun ja Lapin alueilla. Kehityssuunta ahvenellakin on ollut laskeva. Kookkaat ahvenet ovat kuitenkin yleistyneet eteläisen Suomen järvissä osin hyvien muikkukantojen ansiosta. Kuorekannat arvioitiin keskimääräisiksi, eikä selvää kehityssuuntaa havaittu. Särkikannat arvioitiin Oulun ja Lapin alueilla keskimääräistä heikommiksi, etelämpänä keskimääräisiksi.

Koko julkaisu (pdf)