Hirvieläinten metsästys sosioekologisesti pirstoutuneilla metsästysmailla - Tapaustutkimus Nuuksion kansallispuiston ympäristöstä

Viime vuosina on enenevässä määrin saatu havaintoja siitä, että metsästysmaat pirstoutuvat ja että metsästäjien ja muiden alueiden käyttäjien välille syntyy jännitteitä etenkin taajaan asutuilla alueilla. Kehityksen myötä erityisesti hirvieläinten kannanhallinnan on pelätty vaarantuvan. Tutkimuksellisesti kiintoisaksi on noussut, mitä metsästysmaiden sosioekologinen pirstoutuminen on ja millä tavoilla metsästysseurat ovat tilanteeseen sopeutuneet.

Tutkimuksen kohdealueeksi valittiin Nuuksion kansallispuiston lähiympäristö. Metsästys Nuuksion kansallispuistossa on kielletty, mutta maa-alueet kansallispuiston ympärillä ovat monipuolisessa käytössä. Alueella on runsaasti asutusta, teitä ja muuta tilaa vaativaa toimintaa, joiden lisäksi kansallispuistoon ja sen liepeille kohdistuu suuri ja monimuotoinen virkistyskäyttöpaine. Tutkimukseen osallistui 11 Nuuksion ympäristössä hirvijahtia harrastavaa metsästysseuraa. Tärkeimmän aineistolähteen muodostavat näiden metsästysseurojen jahtipäiväkirjat, osallistuva havainnointi syksyn 2008 hirvijahdeissa sekä teemahaastattelut. Teema- ja minihaastatteluja tehtiin myös sidosryhmien parissa.

Tutkimusseurat olivat sopeutuneet metsästysmaiden sosioekologiseen pirstoutumiseen monin tavoin ja omaksuneet useita tilannekohtaisia ja osin myös omintakeisia metsästystapoja. Seuroilla oli tavallisuudesta poikkeavaa yhteistyötä naapuriseurojen kesken. Suhdetta kylään ja maanomistajiin pidettiin vaihtelevasti yllä. Pirstoutuneilla alueilla hirvenmetsästäjät välttelivät omaehtoisesti joitain ongelmallisiksi koettuja, mutta sinänsä sallittuja metsästysmaita. Metsästysmaisemassa tapahtuvien toimintojen taitava rytmittäminen nousee avainasemaan. Tähän tarvitaan paitsi metsästäjien myös muiden luonnossa kulkijoiden tilannetajun jatkuvaa kehittymistä ja kehittämistä.

Koko julkaisu (pdf)