Porojen liikennekuolemat vuosina 2005-2011 – Pahimmat kolaripaliskunnat ja tieosuudet

Vuosina 2005-2011 kuoli poronhoitoalueen teillä 28 200 poroa, keskimäärin 4 000 poroa/vuosi. Ajoneuvovaurioista aiheutuu korjauskuluja vuosittain lähes 12 milj. €, paliskuntien porokorvaukset ovat noin 2 milj. € ja poronlihaa menetetään yli 100 000 kg. Porokolareissa menetetään vuosittain koko teurastuoton arvo. Auton alle jääneistä poroista vaatimia oli 48 %, vasoja 24 % ja hirvaita 14 %. Tuntemattomia poroja (ei korvattuja) oli 10 %.

Porokolarit painottuivat runsasliikenteiselle muulle poronhoitoalueelle, ja poroja kuoli eniten pimeän ja liukkaan kelin aikana marras-joulukuussa klo 16-17. Runsaasti poroja jäi autojen alle myös räkkäaikana heinä-elokuulla.

Jäkälälaidunten kunto on koko poronhoitoalueella ja pahimmissa kolaripaliskunnissa erittäin huono tai huono. Pedot vaikeuttavat laidunten käyttöä. Hyvistä kesälaitumistakin on puutetta. Porot pidetään kuluneilla talvilaitumilla maastoruokinnalla, tai hoidetaan kalliisti tarhoissa. Ruokintaan käytetään vuosittain yli 40 milj. kg rehuja. Syksyllä ja alkutalvella ennen tarhausta kesyt porot hakeutuvat lähelle asutusta, pihoille ja pelloille eivätkä pelkää liikennettä ja jäävät autojen alle. Laidunten kuntoa voidaan parantaa vähentämällä paliskuntien poromäärää. Samalla tehostetaan porojen laidunnusta, vähennetään ruokintaa ja myös porokolareita. Poroja houkuttelevat porotarhat pitäisi siirtää kauemmaksi, ja maastoruokintaa ei saisi harjoittaa kilometriä lähempänä teitä ja asutusta.

Vuosina 2005-10 pahimmat porokolaripaliskunnat olivat Muonio, Poikajärvi, Pyhä-Kallio ja Pudasjärvi. Tutkimuksen 15 pahimmassa kolaripaliskunnassa (7 erityisellä, 8 muulla poronhoitoalueella) jäi autojen alle yhteensä 23 630 poroa eli lähes 53 % kaikista kolariporoista. Kolaripaliskunnissa oli yleensä 1-3 pahaa, 2,5-10 kilometrin tieosuutta, joilla kuoli keskimäärin 18 % paliskuntien kolariporoista. Nämä tieosuudet ovat olleet jo pitkään pahoja kolaripaikkoja.

Pahimmilla kolaripaliskunnilla ja tieosuuksilla oli monia yhteisiä ongelmia, joihin vaikuttamalla voidaan vähentää porokolareita. Teiden kunto ja kunnossapito on paikoin huonontunut. Tiesuolausta pitäisi kolaripaliskunnissa ja pahimmilla tieosuuksilla vähentää ja käyttää hiekassa karvasaineita (esim. CMA). Poroista liikenteessä pitäisi varoittaa paremmin ja pahimmilla tieosuuksilla kokeilla aktiivisia liikennemerkkejä. Ulkomaalaisille autoilijoille ja turisteille pitäisi antaa tietoa kolarivaaroista ja porojen käyttäytymisestä liikenteessä. Paikoin pahimmilla tieosuuksilla sallittuja liikennenopeuksia tulisi laskea ja kiinnittää ylinopeuksiin huomiota. Tienvarsien raivausta olisi jatkettava. Teiden läheiset pellot ja soramontut pitäisi aidata. Poroerotuksista teiden lähellä tulisi varoittaa ja viedä niiden jälkeen porot laitumille. Porojen käsittely- ja ruokintapaikat pitäisi olla kauempana teistä. Porokolarien vähentäminen onnistuu vain yhteistyöllä, ja omavastuu tulisi olla myös poronomistajilla. Kolaripaliskuntien arvokkaille siitosporoille pitäisi laittaa kaulaan värikkäät heijastinpannat.