Paikkakuntalaisten lohenkalastus ja saaliit Tenojoen vesistössä Suomessa 1980-2012

Paikkakuntalaisten lohenkalastus ja saaliit Tenojoen vesistössä Suomessa 1980-2012

Selvityksessä kuvataan paikkakuntalaisten lohenkalastusta Tenojoen Suomen puoleisella vesialueella, 30 vuoden ajanjaksolta. Tutkimuskohteina olivat erityisesti lohisaaliit perinteisillä verkkopyyntitavoilla, joiden osuus oli keskimäärin 56 % paikkakuntalaisten lohisaaliista. Vapakalastussaaliin muutoksia tarkasteltiin perinteisen pyynnin ohessa, koska ko. saalis oli usein suurempi kuin tilastoitu kulkutus-, pato- tai verkkosaalis.

Saalistiedustelut tehtiin yhdistellen monta eri menetelmää (haastattelu, posti- ja puhelintiedustelu, kirjanpitokalastus, saalisnäytteenotto). Vastaamattomien kalastajien saalisarvionnit perustuivat mm. kalastuslupiin ja Tenojoen valvonnan tuottamaan pyydysseurantaan. Yleisimmin saalisarvionnin yksikkö oli ruokakunta ja pyyntitapa, viime vuosina tehtiin myös pyydyskohtaisia arvioita. Saalisarvioinnin haasteina oli mm. kalastajien yhteispyynti kulkuttamalla, lohipadoilla tai -verkoilla ja nykyisin kalastusmatkailijan kanssa jaettu soutusaalis.

Lähes 90 % paikkakuntalaisten Suomen puoleisesta lohisaaliista saatiin Tenojoen pääuomasta. Pääuomassa kalastettiin kuitenkin myös pienten sivujokien lohikantoja.

Vuosittain Suomen lohisaaliista paikkakuntalaiset, verkkokalastusoikeudelliset kalastajat saivat keskimäärin 48 % (26,8 t), vapakalastusoikeudelliset 5 % (3 t) ja perinnöksi kalastusoikeuden saaneet 2 % (0,9 t), sivujokien osakaskalastajat 1 % (0,5 t) ja Tenojoen kalastusmatkailijat 44 % (24,4 t).

Aluehallinnollisesti paikkakuntalaisten lohisaalis jakautui melko tasaisesti kolmeen Tenojoen osakaskuntaan (Nuorgam, Utsjoen kk ja Outakoski). Vetsikon pieneen osakaskuntaan tilastoitui lohisaalista muita vähemmän.

Lohisaalis vaihteli syklisesti 8-10 vuoden välein. Perinteisillä pyyntitavoilla saatujen lohisaaliiden vaihteluun vaikutti mm. kalastukselliset ympäristötekijät (jäänlähtö/tulvat) ja kulttuuriset taustamuuttujat (kalastajien ikääntyminen). Kalastussäännön muutosten mahdollista vaikutusta lohisaaliiseen ei arvioitu.

Lohenkalastuksella on huomattava merkitys omassa ruokataloudessa ja matkailuyrityksissä. Patokalastus on vähentynyt, mutta kulkutus ja lohensoutu on säilyttänyt kiinnostavuutensa. Vuotuinen lohisaalis oli keskimäärin 73 kg kalastusoikeudellisessa taloudessa ja 26 kg vapataloudessa. Perinteistä lohen myyntiä on nykyisin vain satunnaisesti. Kalastusmatkailijalle myydään ”elämyslohta”, johon sisältyy palvelu, varusteet, jännitys ja ympäristö.

Koko julkaisu (pdf)

 

Paikkakuntalaisten lohenkalastus ja saaliit Tenojoen vesistössä Suomessa 1980-2012

Maija Länsman

Työraportteja, nro 18, 2013

48 s.

ISBN 978-952-303-023-7 (verkkojulkaisu)

ISSN 1799-4756 ( (verkkojulkaisu)

Asiasanat: kalastajan profiili, lohi, osakaskunnat, pyyntitavat, saaliit, Suomi, Tenojoki, tilastointi

Lue koko julkaisu (pdf) »