Age of first breeding in the Common Eider Somateria m. mollissima population in the northern Baltic Sea

Lue lisää –>Hario, M. & Rintala, J.
Ornis Fennica 86, 81-88
Julkaisuvuosi: 2009

Aikaistuuko haahkan sukukypsyys kun kanta pienenee?

Haahka on Itämeren runsain pesivä merilintu ja merkittävä merilinnustuksen kohde. Se viettää koko elämänsä Itämeren piirissä. Lajin kannanvaihtelut ovat hitaita ja eliniänodote pitkä. Se lisääntyy hitaasti ja tulee myöhään sukukypsäksi. Naaraiden pitkäikäisyyden seurauksena ”vapaita paikkoja” kannassa avautuu harvakseltaan, eikä suurta nuorten rekryyttijoukkoa tarvita.

Itämeren haahkakannat ovat yllättäen pienentyneet 1990-luvun puolivälistä lähtien erittäin voimakkaasti. Talvehtimisalueilla kannat laskivat 36 % vuosina 1991–2000, mutta pesimäalueiden tiedot ovat hajanaisemmat ja osittain ristiriidassa edellisen kanssa. Useimmilla pesimäalueilla lasku on ollut lievempää tai sitä ei ole havaittu lainkaan tai sitten kannan pienentyminen on ajoittunut toisin kuin talvilaskentojen tuloksissa.

Tätä ristiriitaa on yleisesti selitetty hypoteesilla, jonka mukaan kannan laskiessa nuoret ikäluokat ovat tulleet sukukypsiksi aikaisemmin kuin ennen, ja pesimäalueilla ne kompensoivat pienentynyttä aikuiskantaa. Nuorempana saavutettava sukukypsyys ikään kuin syöttää yhä nuorempia debytantteja pesimäalueille, ja tämän puskuriefektin vaikutuksesta kokonaiskannan pudotus ei näkyisi pesimäalueilla vaan pelkästään talvialueilla, joilla koko kanta on kerralla paikalla. Hypoteesin lähtökohta on, että kannanlasku on seurausta aikuisten suuremmasta kuolevuudesta, ja se pohjaa ajatukseen resurssikilpailusta (”vapaista paikoista”).

Söderskärin riistantutkimusasemalla keskisellä Suomenlahdella sukukypsyysiän mahdollinen muutos oli testattavissa pesäpoikasina rengastettujen haahkojen pesintäaineistosta. Rengastimme vuosina 1977–2007 yht. 14 073 haahkan pesäpoikasta, joista vuoteen 2004 mennessä tuli Söderskärille pesimään 236 naarasta eli 4 % naaraspoikasista. Syynä alhaiseen rekrytoitumisprosenttiin ei ole laaja dispersio vaan haahkalle ominainen korkea poikaskuolevuus.

Kannanlaskun vuosina 1986–1999 rekrytoitumisen otaksuttua aikaistumista ei kuitenkaan tapahtunut, vaan mediaani sukukypsyysikä oli itse asiassa vuoden myöhempi (neljä vuotta) kuin kannan kasvaessa vuosina 1982–1985. Samalla myös ensimmäisen kerran pesivän vuosiluokan koko pieneni, eikä tämä harvalukuinen lintujoukko kyennyt korvaamaan normaalia aikuiskuolevuutta, joten kanta laski. Syy vuosiluokkien pienuuteen oli suuri pienpoikaskuolevuus. Pieniin vuosiluokkiin kuuluvat haahkat säilyivät laadullisesti heikompina koko elämänsä ja joutuivat käyttämään enemmän aikaa mm. sukukypsyyden saavuttamiseen kuin isojen, elinvoimaisten vuosiluokkien debytantit. Talvialueilla havaittu kannanlasku johtuu paremminkin nuorten ikäluokkien pienenemisestä huonon poikastuoton seurauksena kuin kohonneesta aikuiskuolevuudesta.

Täällä haavaa haahkakantojen pieneneminen kaikkialla Itämeren piirissä on nostanut lajin uhanalaisuusluokituksen piiriin. Metsästyssaaliit meillä ja Tanskassa ovat kuitenkin myötäilleet kannankehitystä eivätkä ole kannanlaskun taustalla. Aikuiskuolevuus metsästys mukaan lukien selittää kannanvaihteluista vain 2 % ja lentopoikastuotanto yli 60 %.

Martti Hario, RKTL   martti.hario(at)rktl.fi