Atlantic salmon abundance and size track climate regimes in the Baltic Sea.

Ari Huusko ja Pekka Hyvärinen
Boreal Environment Research 17(2):139-149.
Julkaisuvuosi: 2012

Itämeren lohen runsaus ja ikäryhmäkohtainen keskikoko vaihtelevat ilmastokausien tahdissa

Vesistöjemme kalakannat ovat sopeutuneet varsin hienoviritteisesti vuoden aikojen keskimääräiseen kiertoon, jossa tapahtumat esiintyvät tietyssä ajallisessa järjestyksessä ja tietyn kestoisina. Sekä laaja-alainen ilmaston lämpeneminen että paikallisilmaston muutokset voivat vaikuttaa ratkaisevasti kalalajin elämänkierron vaiheiden ja näihin liittyvien tärkeiden ympäristö­tekijöiden (esimerkiksi plankton­tuotannon käynnistyminen keväällä, lämpötilaerot vaelluksen lähtö- ja saapumisalueiden välillä) ajoittumisen synkroniaan. Seurauksena voi olla kalalajin eloonjäännin ja vuosiluokkien runsauden voimakkaat muutokset, ja edelleen muutokset kalalajien keskinäisissä runsaussuhteissa kalayhteisössä. Tämä ei koske pelkästään luonnonmukaista kalakantojen uudistumista/menestymistä vaan myös esimerkiksi kalavesien hoitotoiminnassa aikojen saatossa hyväksi havaittu istutus­ajankohta voi muuttuvissa olosuhteissa tuottaa pelkästään huonoja tuloksia, ja siten myös kalakantojen ja kalavesien hoitotoimia voidaan joutua uudistamaan.

Boreal Environment Research-julkaisusarjassa painetussa työssä tavoitteena oli tuottaa ekologista perustietoa suurilmastosyklien vaikutuksista lohen runsauteen ja ominaisuuksiin. Työn aineistoksi koottiin kirjallisuu­desta Itämeren lohen saalistiedot vuosilta 1804-2003 (McKinnel & Karlström 1998, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tilastot), joiden arviointiin ilmentävän Itämeren lohen runsautta. Itämeren lohisaalis koostuu sekä luonnon lohesta että lohen vaelluspoikas­istutuksista saatuun saaliiseen. Lohi-istutuksia on sanottavissa määrin tehty Itämereen viimeisen 50 vuoden ajan. Koska tarkastelun kohteena ollut saalisaikasarja kattoi huomattavalta osaltaan ajanjakson, jolloin istutuksia ei ole tehty, muunnettiin aikasarja koskemaan pelkästään luonnon lohta vähentämällä kokonaissaaliista istutuksista saatu lohisaalis. Tämä saalisosuus arvioitiin istukkaiden Carlin-merkintöjen antaman saalistuoton ja vaelluspoikasistutusmäärien perusteella ilman merkkien palautusaktiivisuuksiin tehtyjä korjauksia. Näillä perusteilla laskettu istutuksista saatu saalisarvio edustaa ’minimisaalista’ ja vastaava luonnon loheen perustuva saalis ’maksimiarviota’. Lohien ikäryhmäkohtaista keskikokoa meressä kuvaavat tiedot ajanjaksolta 1876-2003 koottiin kirjallisuuslähteistä (Järvi 1958, Lindroth 1965) ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen keräämistä saalislohinäytteistä.

Itämeren alueen ilmasto-olosuhteita kuvaavana indeksinä käytettiin Pohjois-Atlantin oskillaatioon (NAO) pohjautuvaa, Itämeren ominaisuuksilla korjattua WIBIX-indeksiä (Winter Baltic Climate Index, Hagen & Feistel 2005). Pohjois-Atlantin oskillaatiolla kuvataan vuosittaista ilmastovaihtelua Pohjois-Atlantin ympäristössä. Hagen & Feistel (2005) korjasivat NAO-indeksiä Itämeren alueelle paremmin sopivaksi liittämällä siihen Itämeren vedenpinnan korkeuden vaihtelun ja talviaikaisen jääpeitteen laajuuden, päätyen siis Itämeren ilmasto-olosuhteita kuvaavaan WIBIX-indeksiin. Indeksin perusteella Itämeren alueella on todettu esiintyneen ilmasto-oloiltaan toisistaan poikkeavia mantereisen ja mereisen ilmaston kausia, jotka heijastuvat koko Itämeren ekosysteemin ominaisuuksiin ja ravintoverkkoihin. Mereistä ilmastoa luonnehtivat sateisuus, lännenpuoleinen tuulisuus, lauhat talvet ja sateisuudesta johtuen jokien suurentuneet virtaamat. Mantereinen ilmasto yhdistyy heikkoon länsivirtaukseen ja kylmään, vähäsateiseen talveen Itämeren alueella. Kausien välisen muutoksen on todettu tapahtuvan verraten nopeasti, selvästi alle vuosikymmenessä (Hagen & Feistel 2005).

Itämeren lohikantojen pitkän aikavälin runsauden vaihtelun ja lohen ikäryhmäkohtaisen keskikoon analysointi osoitti, että nämä muuttujat seurasivat Itämeren alueen suurilmastossa tapahtuneita muutoksia. Itämeren lohikantojen tilaan näyttäisi vaikuttavan vallitseva suurilmastotyyppi: mereisen ilmastotyypin vallitessa lohien ikäryhmäkohtainen keskikoko on ollut suurempi, mutta lohen runsaus on ollut pienempi kuin mantereisen ilmastotyypin vallitessa. Viimeisen runsaan 20 vuoden aikana on vallinnut mereinen ilmastotyyppi, jonka aikana luonnon lohikannat näyttäisivät pysyttelevän matalalla tasolla. Vastaavanlainen ilmastojakso oli myös 1900-luvun alkupuolella (1902-1938), jolloin tilanne Itämeren lohikantojen osalta oli paljolti verrannollinen nykytilanteeseen.

Luontainen, ympäristö­olosuhteista juontuva lohikantojen vaihtelu tulisi ottaa huomioon lohenkalastuksen ohjauksessa. Erityisen tärkeää olisi, jos Itämeren alueella suurilmasto-olosuhteiden muutos mantereisesta mereiseen ilmastotyyppiin voitaisiin ennakoida tai havaita nopeasti, sillä tämä muutossuunta näyttäisi johtavan luonnon lohikantojen runsauden pienenemiseen, ja edellyttäisi tehokkaita kalastuksen säätelytoimia ylikalastuksen välttämiseksi.

Työn havainnot tukevat käsitystä, että lohi on erittäin käyttökelpoinen laji arvioitaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesiekosysteemeissä.

Hagen E. & Feistel R. 2005. Climatic turning points and regime shifts in the Baltic sea region: the Baltic winter index (WIBIX) 1659-2002. Boreal Env. Res. 10: 211---224.

Järvi T.H.J.1948. On the periodicity of salmon reproduction in the northern Baltic area and its causes. Rapp. P.-v. Réun. Const. int. Explor. Mer. 119: 1---131.

Lindroth, A. 1965. The size of the Baltic Sea salmon. Svensk Fiskeri Tidskrift 73: 29---34

McKinnell S. M. & Karlström Ö. 1999. Spatial and temporal covariation in the recruitment and abundance of Atlantic salmon populations in the Baltic Sea. ICES J. Mar. Sci. 56: 433---443.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Ari Huusko, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Paltamo. (ari.huusko@rktl.fi)

Erikoistutkija Pekka Hyvärinen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Paltamo. (pekka.hyvarinen@rktl.fi)

PDF–tiedosto »