Collaborative Moose Hunting Planning: A Finnish Casedoi-link: 10.1080/10871200802322959Pellikka, J. & Salmi, P. Human Dimensions of Wildlife 13(6): 400–415 Julkaisuvuosi: 2008 Miten rakentaa toimiva maakunnallinen hirvineuvottelumalli? Riistaeläimiin liittyvää yhteistyötä viranomaisten ja eri järjestötoimijoiden välillä on viime vuosina pyritty monin tavoin tehostamaan. Keskeisiksi ja näkyviksi yhteistyön muodoiksi ovat nousseet maakunnalliset foorumit; suurpetoneuvottelukunnat, suurriistafoorumit, hyljeneuvottelukunnat, metsoparlamentti tai kanifoorumi. Riistanhoitopiirien vetämät hirvisidosryhmäneuvottelut ovat perinteisin ja valtakunnallisesti kattavin yhteistoiminnallinen muoto. Niistä on rakentunut kiinteä osa keväisiä hirvilupaprosessin suunnittelukäytäntöjä. Mistä aineksista syntyy neuvottelumalli, johon mahdollisen moni osallistujataho voi olla tyytyväinen? Minkälaisia toimintatapoja tätä varten on hyvä rakentaa? Näitä kysymyksiä vastaamaan tehtiin kyselytutkimus hirvineuvotteluissa mukana olleille henkilöille. Vastaajat kokivat tärkeimmiksi asioiksi omat vaikutusmahdollisuutensa ja ylipäätään sidosryhmäkuulemisten merkityksen hirvikannan maakunnallisen hoidon kannalta. Tyytyväisyyteen vaikuttivat myös muut seikat, kuten se keitä neuvotteluihin on kutsuttu, miten tehokkaasti tiedonvaihto on järjestetty sekä miten neuvottelu tukee ja rakentaa luottamusta, kunnioitusta tai hyväksyntää osapuolten välille. Nämä seikat voivat kuitenkin osoittautua vähämerkityksellisiksi, jos neuvottelun jälkeinen kehitys ei vastaa osapuolen pyrkimyksiä. Maakunnallisia hirvineuvotteluja järjestävät riistaviranomaiset ovat monelta osin tyytyväisempiä nykyiseen neuvottelumalliin kuin niihin osallistuvat muut tahot. Osaltaan eroa selittävät erilaiset näkemykset siitä, missä määrin viranomainen voi tai haluaa ottaa huomioon eri osapuolten toiveita. Niiltä osin kun on kyse hallinnon kyvystä vaikuttaa hirven ja eri intressien muodostamaan sosioekologiseen systeemiin, tämä kannattaa pyrkiä tehokkaasti viestimään neuvottelun eri osapuolille. Tätä keskustelua voidaan tukea myös tutkimuksin. Tyytyväisyyseroa riistaviranomaisten ja muiden osallistujien välillä synnyttävät osin myös eri osapuolten erilaiset viralliset asemat. Kyse ei ole kuulemisten laajuudesta: kaikissa riistanhoitopiireissä hirvineuvottelut toteuttavat selvästi voimassa olevan metsästyslain edellyttämää tieviranomaisten kuulemista monipuolisempaa kuulemiskäytäntöä, ja tähän ollaan tyytyväisiä. Joillekin toimijoille kyse on ilmeisestä toiveesta jakaa päätöksentekovaltaa tasaisemmin riistahallinnon ja eri järjestötoimijoiden välille eli viedä säätelyjärjestelmää kohti yhteishallintaa.
|
Tilaa julkaisu