Concentrations of organotin compounds in various fish species in the Finnish lake waters and Finnish coast of the Baltic Sea

doi-link: 10.1016/j.scitotenv.2010.02.029
Rantakokko, P., Hallikainen, A., Airaksinen, R., Vuorinen, P. J., Lappalainen, A., Mannio, J. & Vartiainen, T.
Science of the Total Environment 408: 2474-2481
Julkaisuvuosi: 2010

Organotinayhdisteiden pitoisuudet eri kalalajeissa järvissä ja Itämeressä Suomen rannikkoalueilla

Organotina(OT)yhdisteet, joita on päässyt vesiin laivojen pohjamaaleista (ns. myrkkymaalit), ovat saastuttaneet monia vesialueita maailmanlaajuisesti. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada yleiskäsitys organotinayhdisteiden pitoisuuksista suomalaisissa kaloissa sekä järvi- että merialueilla käyttäen ahventa pääasiallisena indikaattorilajina.

Tutkimusta veti Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, näytteet keräsi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos sekä Suomen ympäristökeskus ja OT-yhdisteet analysoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Ahvennäytteet kerättiin sekä OT-yhdisteistä likaantuneiksi oletetuilta että puhtaammilta vesialueilta. Viimeksi mainituilta alueilta kerättiin ahvenen lisäksi näytteitä 12 muusta kalalajista. Analysoidut OT-yhdisteet olivat: mono-, di- ja tributyylitina, mono-, di- ja trifenyylitina sekä oktyylitina. Näiden yhdisteiden keskimääräinen yhteispitoisuus (ΣOTC) ahvenissa Itämeressä Suomen rannikon puhtaammaksi oletetuilla alueilla oli noin 20 ng/g tuorepainossa ja hieman alle 10 ng/g järvien ahvenissa. OT-yhdisteiden saastuttamilla Itämeren rannikkoalueilla ahvenien ΣOTC oli 150–500 ng/g tuorepainossa ja vastaavasti järvien ahvenissa suurin pitoisuus oli 30 ng/g.

Itämeren lajeista lohessa, kilohailissa, kampelassa, siiassa ja nahkiaisessa organotinayhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä (ΣOTC alle 20 ng/g tuorepainossa), kun taas hauessa, kuhassa, mateessa ja lahnassa OT-yhdisteiden pitoisuudet olivat vähän suurempia.

Yleisesti, verrattaessa samoja lajeja, OT-pitoisuus oli suurempi Itämerestä kuin järvistä pyydetyissä kaloissa. Ahvenissa, jotka oli pyydetty eri etäisyyksiltä OT-yhdisteistä saastuneen sataman lähivesiltä suoraa linjaa ulkomerelle päin, OT-pitoisuudet pienenivät pitoisuudesta 200 ng/g tuorepainossa pitoisuuteen 35 ng/g ensimmäisen 5 km:n matkalla ja vähenivät edelleen pitoisuuteen 15 ng/g 100 km:n päässä satamasta.

Kalan pituuden ja ΣOTC:n välillä oli heikko vastaavuus: ahvenella R2 = 0.27 ja kuhalla R2 = 0.22. Särjellä korrelaatio oli hieman parempi (R2 = 0.69), mutta näytteiden määrä ja näytekalojen pituuden vaihtelu olivat pienemmät. Ahvenissa vaihtelu oli suurta, pitoisuudesta alle 1 ng/g tuorepainossa pitoisuuteen 500 ng/g, mutta OT-yhdisteistä puhtaammilla vesialueilla pitoisuus oli alle 10 ng/g tuorepainossa, joka on pieni pitoisuus verrattuna kaloihin muilla Euroopan vesialueilla.

FT Rantakokko, Panu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kuopio, etunimi.sukunimi@thl.fi
Tutk. prof. Hallikainen, Anja, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Helsinki
FM Airaksinen, Riikka, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kuopio
FT Vuorinen, Pekka J., RKTL, Helsinki
FT Lappalainen, Antti, RKTL, Helsinki
MMT Mannio, Jaakko, Suomen ympäristökeskus, Helsinki
Prof. Vartiainen, Terttu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kuopio