Does the zooplankton prey availability limit the larval habitats of pike in the Baltic Sea?

doi-link: 10.1016/j.ecss.2009.11.009
Kallasvuo, M., Salonen, M. ja Lappalainen, A.
Estuarine, Coastal and Shelf Science 86: 148–156
Julkaisuvuosi: 2010

Rajoittaako eläinplanktonravinnon määrä hauen poikasalueita Itämeren rannikkoalueella?

Tutkimuksessa kartoitettiin keväisiä eläinplanktonin määriä pohjoiselle Itämerelle tyypillisillä rantatyypeillä eli ruovikko-, rakkolevä- ja kalliorannoilla ja selvitettiin, rajoittaako sopivan eläinplanktonravinnon määrä hauelle sopivien poikasalueiden laajuutta näillä rantatyypeillä. Tutkimus suoritettiin Suomen lounaisrannikolla, Saaristomerellä ja Tammisaaren saaristossa kahden lisääntymiskauden aikana.

Tulokset osoittivat, että ruovikkorannat muodostavat elinympäristön, jossa eläinplanktonia on keväisin poikkeuksellisen runsaasti. Erityisesti hauenpoikasen ravintona tärkeät isokokoiset eläinplanktonit, hankajalkaiset ja vesikirput, olivat ruovikkorannoilla keskimäärin jopa kymmenen kertaa runsaampia kuin muissa tutkituissa rantatyypeissä. Myös ympäristöolot olivat ruovikkorannoilla suotuisat hauen lisääntymiselle, sillä veden lämpötila oli ruovikoissa keskimäärin 2.8 ºC korkeampi ja näkösyvyys 1.5 m alhaisempi kuin läheisillä muita rantatyyppejä edustavilla rannoilla.

Ruovikkorannat saaristovyöhykkeen eri osissa eivät kuitenkaan olleet ominaisuuksiltaan keskenään samanlaisia. Erityisesti sisä- ja välisaariston ruovikkorannat osoittautuivat sekä ympäristöoloiltaan että hauenpoikasille sopivan ravinnon määrän osalta parhaiksi poikasalueiksi, ja hauenpoikasia myös löytyi ainoastaan näiltä rannoilta. Rakkolevä- tai kalliorannoilta ei löytynyt kutevia haukia, mätiä eikä hauenpoikasia.

Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että huono ravintotilanne voisi selittää hauen huonoa lisääntymismenestymistä ulkosaariston ruovikkorannoilla. Tämän tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittivat, ettei pelkkä huono ravintotilanne kokonaan selitä tilannetta, sillä hauenpoikasia löytyi myös sellaisilta sisäsaariston ruovikkorannoilta, joissa eläinplanktonin tiheydet olivat yhtä alhaisia kuin ulkosaariston ruovikkorannoilla. Todennäköisesti eläinplanktonravinnon määrän ohella myös muut rannan avoimuuteen ja veden laatuun liittyvät tekijät vaikuttavat siihen, minkälaisilla ruovikkorannoilla hauki onnistuneesti lisääntyy.

Tutkimus osoitti, että suojaiset ruovikkorannat ovat merkittäviä lisääntymisalueita hauelle, ja ehkä monelle muullekin kevätkutuiselle kalalajille Itämerellä. Tutkimustulosten perusteella voidaan lisäksi todeta, että vanha uskomus hauen lisääntymisestä myös rakkolevävyöhykkeessä ei todennäköisesti ainakaan enää pidä paikkaansa.

Lisätietoja: Meri Kallasvuo ja Antti Lappalainen, RKTL

Maiju Salonen, Helsingin yliopisto