Effects of habitat rehabilitation on brown trout (Salmo trutta) in boreal forest streams

doi-link: 10.1111/j.1365-2427.2010.02467.x
Teppo Vehanen, Ari Huusko, Aki Mäki-Petäys, Pauliina Louhi, Heikki Mykrä ja Timo Muotka
Freshwater Biology
BACI design, drought, electrofishing, salmonids, stream restoration
Julkaisuvuosi: 2010

Elinympäristökunnostuksen vaikutus järvitaimenpopulaatioihin

Ihmisen toiminta, kuten perkaukset uittoa tai tulvansuojelua varten, ovat voimakkaasti muuttaneet virtavesien elinympäristöä. Toimenpiteiden seurauksena jokien elinympäristö, virrannopeudet, vesisyvyydet ja pohjanlaatu, ovat yleisesti yksinkertaisempia kuin luonnonjoissa. Palauttamalla kunnostusten avulla jokiuoman fyysisen ympäristön monimuotoisuus uskotaan myös virtavesien eliöstön, pohjaeläinten ja kalapopulaatioiden, palautuvan lähelle entistä tilaansa. Jokikunnostusten tavoitteena on useimmiten juuri lohen ja taimenen poikastuotannon palauttaminen. Vaikka uomakunnostuksiin on käytetty runsaasti resursseja ympäri maailmaa, ei niiden onnistumisesta ekosysteemin tilan parantamisessa ole tieteellisessä kirjallisuudessa selkeää näyttöä. Yhtenä syynä tähän on pidetty sellaisten tutkimusasetelmien puuttumista, joilla kyettäisiin erottelemaan kunnostusvaikutus luontaisesta vaihtelusta.

Tässä työssä käytimme ajallisesti ja paikallisesti toistettua ennen-jälkeen-kontrolli-kohdealue (BACI, Before-After-Control-Impact) asetelmaa selvittämään uomakunnostuksen vaikutusta järvitaimenen poikastuotantoon kuudessa pienessä metsäjoessa Oulujoen vesistöalueella vuosina 1999-2004. Kussakin joessa oli kolme koskialuetta joista kaksi kunnostettiin ja yksi jätettiin kontrollialueeksi. Toinen kunnostuskohteista kussakin kuudesta joesta kunnostettiin käyttämällä kiviä, lohkareita ja soraa, toinen käyttämällä myös puuta. Kunnostus tehtiin vuonna 2001, eli jokien taimentiheyksiä seurattiin sähkökalastamalla kolme kertaa vuodessa kolme vuotta ennen ja kolme vuotta jälkeen kunnostuksen.

Kunnostus lisäsi merkitsevästi kunnostuskohteiden elinympäristön monimuotoisuutta. Järvitaimenen poikastiheydet kasvoivat merkitsevästi kuitenkin vain vanhemmissa ikäluokissa (2 vuotiaat ja vanhemmat). Kunnostusten jälkeinen vuosi (2002) oli erityisen kuiva ja syksyllä vedenkorkeudet jäivät erittäin alhaisiksi kaikissa tutkimusjoissa. Tämän seurauksena taimentiheydet laskivat voimakkaasti kaikissa kohteissa, niin kunnostetuissa kuin kontrollikohteissa. Tulosten mukaan kunnostus paransi vanhempien taimenpoikasten eloonjääntiä kuivuuden aikana. Kuitenkin laaja alaiset alueelliset tekijät, kuten esimerkiksi voimakkaat kuivuusjaksot, vaikuttavat todennäköisesti voimakkaammin poikastuotantoon ja voivat peittää alleen paikallisten uomakunnostusten vaikutuksen. Koska sään ääri-ilmiöiden on ennustettu lisääntyvän, tulisi kunnostuksissa ottaa paremmin huomioon jokiuoman lisäksi koko valuma-alue esimerkiksi palauttamalla valuma-alueen kykyä pidättää sadevesiä. Myös uoman kunnostusrakenteissa tulisi varautua virtaaman ääritilanteisiin, kuivuusjaksoihin ja tulviin. Jokiuoman ekosysteemin palautuminen kunnostuksesta on hidasta ja voi olla että lopullisten kunnostusvaikutusten esiin saamiseksi tarvitaan pidempi jakso kuin nyt tehty kolmen vuoden ”jälkeen”-jakso. Tutkimusjokien seurantaa onkin jatkettu vuodesta 2004 eteenpäin.