Effects of parental and smolt traits on the marine survival of released Atlantic salmon (Salmo salar)doi-link: 10.1016/j.aquaculture.2007.08.048Kallio-Nyberg, I., Saloniemi, I. & Koljonen, M.L. Aquaculture 272: 254–266. marine survival, domestication, sea-ranching, hatchery rearing, precocious males Julkaisuvuosi: 2007 Emokalojen viljelylaitoskasvatuksen ja meri-iän vaikutus istutettujen lohien eloonjääntiin meressä
Lohiemojen laitoskasvatuksen ja niiden syönnösvaelluksella viettämän ajan, eli meri-iän, vaikutusta istutettujen jälkeläisten ominaisuuksiin ja eloonjääntiin tutkittiin Perämeren alueen lohesta vuosina 1986 ja 1988 kerätystä aineistosta. Tulosten perusteella vanhempaissukupolven viljelyhistoria vaikutti sekä jälkeläisten eloonjääntiin, että koirasjälkeläisten varhaissukukypsymiseen. Viljellyt emokalat tuottivat keskimäärin nopeammin kasvavia jälkeläisiä kuin luonnonvaraiset emokalat. Istutettujen koiraisjälkeläisten mahdollinen varhainen sukukypsyminen vähensi niiden eloonjääntiä meressä ensimmäisessä laitossukupolvessa, toisin sanoen silloin kun emot olivat luonnonkudusta peräisin, mutta ei enää toisessa laitossukupolvessa, jolloin emot olivat viljelylaitoksessa tuotettuja. Istutettujen jälkeläisten eloonjäänti kasvoi yleensä niiden istutuskoon kasvaessa sekä sukukypsillä että tavallisilla, immatuureilla jälkeläsillä. Kookkaailla, yli 20 cm pituisilla, varhain sukukypsillä koirailla, oli kuitenkin paras eloonjäänti (Kuva 1). Näiden kalojen osuus kaikista poikasista oli kuitenkin pieni. Vanhempaissukupolven meri-ikä, joka oli 1, 2 tai 3 merivuotta, vaikutti sekä jälkeläisten eloonjääntiin että jälkeläistöstä varhain sukukypsiksi tulevien koiraiden osuuteen. Huomattavaa on, että naaraan ja koiraan meri-iän kasvulla oli vastakkainen vaikutus niiden jälkeläisistä varhain sukukypsäksi tulevien koiraiden osuuteen. Nuoret naaraat ja toisaalta vanhat koiraat tuottivat enemmän varhaiskypsiä koirasjälkeläisiä, kuin vanhat naaraat ja nuoret koiraat. Suhteellisesti eniten varhaissukukypsiä koiraita syntyi siis nuorien naaraiden ja vanhojen koiraiden risteytyksistä. Vanhojen naaraiden (3 merivuotta) ja nuorten koiraiden (1 merivuosi) (risteytys 3v♀ Ä 1v♂) varhaissukukypsät jälkeläiset olivat lisäksi elinkyvyltään parempia kuin muiden vanhempaisikäryhmien jälkeläiset (3v♀ Ä 2-3v♂, 2v♀ Ä 1v♂, 2v♀ Ä 2-3v♂). Varhaiskypsien koiraiden osuus oli kuitenkin pieni, vain 2%, tämän (3v♀ Ä 1v♂) vanhempaisikäryhmän jälkeläisistä. Yleisesti risteytyksissä käytettyjen naaraiden meri-ikä vaikutti voimakkaammin jälkeläisten eloonjääntiin ja koirasjälkeläisten varhaisen sukukypsymisen yleisyyteen, kuin naaraiden viljelyhistoria. Lisäksi vanhojen naaraiden jälkeläisillä oli selvästi parempi eloonjäänti ja vähäisempi taipumus varhaiseen sukukypsymiseen kuin nuorten naaraiden jälkeläisillä. Tulosten perusteella laitossukupolvien määrän kasvu ei välttämättä laske viljellyn lohen eloonjääntiä meressä, mikäli esim. parantunut kasvu kompensoi alentunutta elinkykyä. Viljelyolosuhteissa vallitsevat valintatekijät saattavat kuitenkin aiheuttaa perinnöllisiä muutoksia kvantitatiivisissa ominaisuuksissa jopa yhdessä sukupolvessa. Tutkimus perustui suunnitelmallisiin risteytyksiin ja merkintäkokeisiin. Kemijokisuusta pyydettiin kudulle palaavia luonnonvaraisia ja istutettuja lohia emokaloiksi, joista tuotettiin jälkeläisryhmät erilaisilla risteytyksillä. Verrattujen jälkeläisryhmien tuottamiseen käytetyt emokalat erosivat viljelyhistorialtaan (villi, viljelty) ja meri-iältään. Jälkeläisiä kasvatettiin samassa viljelylaitoksessa samanlaisissa olosuhteissa kaksi vuotta, jolloin niiden viljelyhistoriassa ei oleteta olevan ympäristöstä aiheutuvaa vaihtelua ja havaitut erot voidaan olettaa johtuvan vanhempien perinnöllisistä ominaisuuksista. Jälkeläisten pituus mitattiin ja varhaissukukypsyminen arvioitiin ennen istutusta. Aikuisten kalojen tiedot saatiin merkkipalautusten yhteydessä. Yhteensä istutettiin 18400 yksilöllisesti merkittyä vaelluspoikasta Kemijokisuuhen vuosina 1986 ja 1988. Molempina vuosina palautusprosentti oli 15%.
Ph. D. Irma Saloniemi, Turun yliopisto, Genetiikan osasto Ph.D. Marja-Liisa Koljonen, RKTL, Helsinki |
Tilaa julkaisu