Environmental assessment of boreal rivers using fish data – a contribution to the Water Framework Directive

doi-link: 10.1111/j.1365-2400.2009.00716.x
Vehanen, T., Sutela, T. & Korhonen, H.
Fisheries Management and Ecology 17: 165-175
Julkaisuvuosi: 2010

Virtavesien ekologinen tila kalastoon perustuen

Aiemmasta vesien käyttökelpoisuusluokituksista poiketen uudessa EU:n vesipuitedirektiiviin perustuvassa ekologisen tilan luokituksessa pääpaino on vesien biologiassa. Pintavesien tilaa arvioidaan sen perusteella miten eri eliöryhmät reagoivat ihmistoiminnan aiheuttamiin muutoksiin. Virtavesissä ekologinen luokitus perustuu kalaston lisäksi pohjaeläimiin, vesikasveihin ja pohjaleviin. Kalaston muuntuneisuutta mittavien kalamittareiden tulee ilmentää kalaston koostumusta, runsaussuhteita ja ikärakennetta. Työssä kuvataan ja testataan EU:n vesipuitedirektiivin mukainen menetelmä virtavesien tilan arvioimiseksi kalaston perusteella.

Näytteenottomenetelmänä oli standardoitu sähkökalastus ja aineistona 902 sähkökalastettua virtajaksoa eri puolilta Suomea. Kalastotietojen lisäksi kerättiin tiedot kohteiden vesikemiasta, maankäytöstä ja jokiuoman tilasta. Erotteluanalyysillä poimittiin suuresta joukosta kalayhteisömuuttujia ne jotka parhaiten erottelivat luonnontilaiset ja ihmistoiminnan muuntamat kohteet toisistaan. Seuraavaksi tarkasteltiin kalamuuttujan ja ihmistoiminnan voimakkuuden välistä suhdetta. Indeksiin otettiin mukaan ne jotka reagoivat ihmistoiminnan vaikutuksen voimakkuuteen koko tarkasteluasteikolla aina luonnontilaisista voimakkaasti vaikutettuihin saakka.

Lopullinen kalaindeksi koostuu viidestä muuttujasta; lajilukumäärä, ympäristömuutoksille herkkien lajien osuus, kestävien lajien osuus, särkikalaryhmän tiheys ja 0+-ikäisten lohikalojen tiheys. Kunkin muuttujan arvo laskettiin mallintamalla muuttujan arvo välille 0-1 kertymäfunktiota apuna käyttäen. Kalaindeksin arvo on näiden viiden muuttujan keskiarvo. Ekologinen tila esitetään ekologisena laatusuhteena vertailualueiden ja vaikutusalueiden indeksiarvojen suhteella. Ekologiset luokkarajat (erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä tai huono tila) asetettiin kiinnittämällä hyvän ja erinomaisen ekologisen tilan raja vertailupaikkojen (lähes luonnontilaiset kohteet) indeksiarvojen jakaumaan (25 %:n kvarttiili). Muut luokkarajat asetettiin tasavälein minimiin. Indeksin toimivuutta testattiin riippumattomalla aineistolla.

FT Teppo Vehanen, RKTL, Oulu. teppo.vehanen@rktl.fi
FT Tapio Sutela, RKTL Oulu.
Henna Korhonen, RKTL, Oulu