European wild forest reindeer and wolves: endangered prey and predatorsLue lisää –>Ilpo Kojola, Johanna Tuomivaara, Samuli Heikkinen, Kelevi Heikura, Kauko Kilpeläinen, Jukka Keränen, Anti Paasivaara & Vesa RuusilaAnnales Zoologici Fennici 46: 416–422 Julkaisuvuosi: 2009 Metsäpeura ja susi: uhanalainen saalis ja peto Villieläinkantojen hoidossa ja suojelussa törmätään silloin tällöin hankalaan tilanteeseen, jossa uhanalainen saalistaja käyttää ravintonaan vähälukuista saaliseläintä heikentäen tämän suojelutilannetta. Esimerkkejä tällaisesta tilanteesta ovat lumileopardi ja paikallinen villivuohi Himalajalla, ilves ja gemssi Alpeilla sekä susi ja pesoaarigaselli Intiassa. Kainuun metsäpeurakanta lähes puoliintui vuosina 2001 – 2008 (1700 -> 900 peuraa). Kannan supistuminen osui ajallisesti yksiin susikannan runsastumisen kanssa. Aineistomme osoittaa myös vahvan negatiivisen korrelaation susitiheyden ja peurakannan vasantuotannon välillä. Metsäpeuran vasakuolleisuus osoittautui korkeaksi ja kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana. Susi on luokiteltu uhanalaiseksi eläinlajiksi Suomessa. Tästä syystä tutkimusalueemme Kainuussa on esimerkki tilanteesta, jossa paikallisesti runsaslukuinen petoeläin vähentää harvalukuisen saaliseläimen yksilömäärää. Saaliseläimen sukupuutto voidaan välttää (1) kontrolloimalla saalistajan lukumääriä tai (2) sellaisia tekijöitä ekosysteemissä, jotka lisäävät uhanalaiseen lajiin kohdistuvaa saalistusta. Yksi potentiaalinen suora hoitotoimi on vähentää susien määrää metsäpeuran keskeisimmillä vasonta-alueilla. Pitkällä aikavälillä susien määrä supistuu myös suden hirven tiheyksiä alentamalla, sillä korkeat hirvitiheydet pitävät yllä korkeita susitiheyksiä. Toinen huomionarvoinen vaihtoehto on istuttaa metsäpeuraa alueille, jossa susien lukumäärä on pieni.
Ilpo Kojola, RKTL ilpo.kojola(at)rktl.fi |
Tilaa julkaisu