Fishing tourism, biodiversity protection and regional politics in the River Tornionjoki, Finland

doi-link: 10.1111/j.1365-2400.2010.00736.x
Salmi, J. & Salmi, P.
Fisheries Management and Ecology 17: 192-198
Julkaisuvuosi: 2010

Kalastusmatkailu ja lohipoliittinen vaikuttaminen Tornionjoella

Lohi on kautta aikojen herättänyt intohimoja ja aiheuttanut kiistoja sekä paikallisesti että valtakunnan tasolla. Kiistassa heijastuvat eri ryhmien ja alueiden väliset historialliset, sosiaaliset ja kulttuuriset erot. Yhteiskunnan muutoksen myötä keskusteluun on noussut uusia intressejä ja -arvoja. Viime aikoina merkittäviä lohikysymyksiä ovat olleet Tornionjoen luonnonkantojen suojelu ja lohen merkitys jokivarren matkailuelinkeinolle. Vastakkainasettelu merellä harjoitetun ammattikalastuksen ja jokivarren kalastusmatkailun välillä on ollut sitkeä. Matkailuelinkeinon edustajien mukaan lohta on pyydetty merellä liikaa, mikä on heikentänyt heidän elinkeinonsa kannattavuutta.

Kirjoituksessa tarkastellaan Tornionjoen lohesta kiinnostuneiden ryhmien asemaa ja vaikutuskeinoja sekä pohditaan mahdollisuuksia eri tahojen välisten ristiriitojen lievittämiseksi. Jokivarren lohipoliittinen kansalaistoiminta voidaan jakaa neljään ryhmään: 1) henkilökohtainen vaikuttaminen poliittisiin päättäjiin, 2) kannanotot joukkotiedotusvälineissä, 3) nimien keruu kansalaisadresseihin ja 4) varojen keruu lohensuojelutoimiin. Näkyvin tavoite on ollut nostaa jokivarren toimijoiden kokemat ongelmat yleiseen tietoisuuteen ja herättää niistä keskustelua. Itämeren lohipolitiikkaan pyrittiin vaikuttamaan oman alueen poliitikkojen kautta ja järjestämällä lähetystömatkoja Helsinkiin päättäjien pakeille. Tornionjoen intressiryhmät korostivat läheisen yhteistyön merkitystä Lapin ja Oulun maakuntien kalatutkijoiden kanssa.

Yleensä Pohjois-Suomen joukkotiedotusvälineissä korostui jokivarren matkailualan tärkeys paikallistaloudelle ja etelän lehdissä lohen luonnonkantojen suojelu. Tornionjoen kansalaisaktivistit kirjoittivat ahkerasti Lapin Kansaan, mutta heidän artikkeleitaan julkaistiin myös Etelä-Suomessa ilmestyneissä lehdissä. Usein kirjoituksissa esitettiin lohen ammattimaisen merikalastuksen rajoittamista tai jopa kieltämistä kolmeksi vuodeksi. Myös ammattikalastajien ’ostamista’ pois lohenkalastuksesta esitettiin. Sekä matkailu- että suojelutahot perustelivat näkemyksiään jokikalastuksen suosimisesta joesta pyydetyn lohen merikalastukseen verrattuna suurempaa kansantaloudellista arvoa osoittavilla laskelmillaan. Monet Etelä-Suomen kala-asiantuntijat tukivat jokivarren toimijoiden kannanottoja.

Vuonna 2007 Tornionjoen kansalaisaktivistit järjestivät nimien keruun, jonka tavoitteena oli merikalastuksen säätelyn tiukentaminen lohen luonnonkantojen suojelemiseksi. Luonnonsuojelujärjestöt olivat vahvasti mukana kampanjassa, joka tuotti noin 20 000 nimikirjoitusta luovutettavaksi maa- ja metsätalousministeriölle. Vastavuoroisesti merikalastajat keräsivät nimiä adressiin, jossa tuettiin rannikon lohenkalastusta ja sen merkitystä suomalaisille kuluttajille. Jokivarren toimijat pyrkivät suoraan vaikuttamiseen keräämällä varoja lohensuojelutoimiin. Paikalliset kansalaisaktivistit perustivat lohirahaston, joka sai merkittävimmät lahjoituksensa liikeyrityksiltä. Varoista maksettiin yksittäisiä korvauksia lohenpyynnin alkamisajankohdan myöhentämisestä Tornionjoen läheisyydessä pyytäville ammattikalastajille.

Lohiongelman monimutkaisuudesta johtuen ei ole olemassa yksiselitteistä ihannetilaa – ratkaisujen tulee perustua rakentavaan vuoropuheluun eri tahojen välillä. Avainasemassa ovat sellaiset institutionaaliset keinot, joilla voidaan lisätä alueellista ja eri sektoreiden välistä vuorovaikutusta, käytännön kehittämistyötä ja tutkimusta. Tutkimusta tarvitaan erityisesti lohen ja sen kalastuksen paikallisten ja alueellisten sosiokulttuuristen merkitysten ymmärtämiseksi. Kirjoitus perustuu Tornionjokivarren intressiryhmien parissa tehtyihin 22 henkilökohtaiseen haastatteluun sekä Pohjois- ja Etelä-Suomessa ilmestyneistä sanomalehdistä koottuihin aineistoihin. Vuosina 1998-2008 ilmestyneitä lehtiartikkeleita analysoitiin kaikkiaan 57.