Gillnet catch in estimating the density and structure of fish community – Comparison of gillnet and trawl samples in a eutrophic lakedoi-link: 10.1016/j.fishres.2008.09.007Olin, M.; Malinen, T.; Ruuhijarvi, J. Fisheries Research 96(1):88–94 Julkaisuvuosi: 2009 Verkkokoekalastuksen käyttö kalatiheyden ja kalayhteisön rakenteen arviointiin – rehevän järven verkko- ja troolinäytteiden vertailu Koekalastus 12 solmuvälin (5-55 mm) Nordic-verkoilla on järvien kalatutkimuksen standardisoitu perusmenetelmä. Verkko on kuitenkin passiivinen ja valikoiva pyydys, joka pyytää eri kalalajeja ja eri kokoisia kaloja vaihtelevalla tehokkuudella. Vertasimme verkkokoekalastuksen yksikkösaaliita kahdella moottoriveneellä vedetyn pienen troolin (perän solmuväli 3 mm) saaliisiin Hiidenveden matalalla ja rehevällä Kirkkojärvellä ja hieman syvemmällä Mustionselällä. Järven kalayhteisöä oli tutkittu monipuolisesti sekä verkkokoekalastuksin että troolauksin jo usean vuoden ajan. Trooli aktiivisena pyydyksenä on oletuksemme mukaan vähemmän valikoiva kuin verkko. Lisäksi troolin pyyhkäisyala voidaan määrittää, joten sen saaliista voidaan tehdä kalatiheyden arvioita. Koekalastukset verkoilla ja troolilla tehtiin Mustionselällä vuosina 2001 ja 2002 ja Kirkkojärvellä vuosina 2003 ja 2004 elokuussa. Näytteenottojaksot oli jaettu aamuun, päivään, iltaan ja yöhön. Mustionselällä pyydettiin verkoilla neljän tunnin jaksoissa pinnasta ja pohjasta, matalalla Kirkkojärvellä pintaverkkojen pyyntiaika oli vain yksi tunti, koska suuremman kalatiheyden epäiltiin tukkivan verkkoja. Troolivedot olivat pituudeltaan 500-860 m ja vetonopeus 1-1,5 m/s. Verkon yksikkösaaliilla ja troolauksen perusteella lasketulla kalojen tiheysarviolla oli selvä positiivinen riippuvuus. Verkolla saatiin siis sitä enemmän kalaa, mitä enemmän sitä tutkimusalueella oli. Tämä tukee käsitystä, että verkon yksikkösaalista voidaan käyttää kalamäärän suhteellisena mittarina. Kalayhteisön rakenteesta verkko ja trooli antoivat erilaisen kuvan. Erityisesti kuore ja pieni ja toisaalta suuri lahna olivat selvästi runsaampia trooli- kuin verkkosaaliissa. Kiiski puolestaan oli runsaampi verkoissa kuin troolissa, muiden lajien osuudet vaihtelivat suuntaan ja toiseen. Pyydysten valikoivuudesta syntyi käsitys, että pienimmät kalat ja lajit ja toisaalta suuret lahnat ovat aliedustettuja verkkosaaliissa. Pohjalla viihtyvä kiiski ei tullut pinnalla ja välivedessä kulkeneen troolin saaliisiin yhtä tehokkaasti kuin verkkoihin. Suuret petokalat, kuhat ja hauet, olivat verkkosaaliissa runsaampia kuin troolissa. Niiden arvelimme kyenneen välttämään trooliin joutumista pieniä kaloja tehokkaammin. Tutkimuksen johtopäätös oli, että verkkokoekalastuksen yksikkösaalista voidaan useimmiten käyttää myös kalamäärän ja sen muutosten arviointiin, tosin vain yli 6 cm pitkien kalojen osalta. Jos kuore ja lahna ovat kalayhteisön valtalajeja, on suuri riski että verkkokoekalastuksella aliarvioidaan kalojen runsaus ja saadaan vinoutunut kuva kalayhteisön rakenteesta. Mikko Olin, Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitosT |
Tilaa julkaisu