Gillnet fishing drives lake-migrating brown trout to near extinction in the Lake Päijänne region, Finland

doi-link: 10.1111/j.1365-2400.2010.00738.x
J. Syrjänen, P. Valkeajärvi
Fisheries Management and Ecology, 2010, 17, 199–208
Julkaisuvuosi: 2010

Verkkokalastus ajaa vaeltavan järvitaimenen lähelle sukupuuttoa Päijänteessä

Sata vuotta sitten villit järvitaimenkannat olivat vielä elinvoimaisia eteläisen Suomen sisävesillä vanhojen raporttien mukaan. Eteläiset villit järvitaimenkannat romahtivat 1900-luvulla virtavesien patoamisten ja perkausten, vedenlaadun heikkenemisen ja ylikalastuksen takia. Tällä hetkellä villit kutukannat ovat hyvin pienet, eri osakannat ovat osittain patojen eristämiä, ja istutustoiminta on sekoittanut alkuperäiset kannat.

Työssä verrattiin vaeltavien villien järvitaimenkantojen nykyistä tilaa Päijänteen vesistössä ja Inarijärven vesistössä. Kantojen tilaa selvitettiin kutupesälaskennalla, poikasinventoinnilla sekä jokipoikasten merkinnällä.

Päijänteellä verkkopyyntiponnistus on ollut 2000-luvulla noin 10 verkko-vrk/ha/vuosi ja Inarijärvellä noin 3 verkko-vrk/ha/vuosi. Päijänteen virtavesissä kutupesät olivat keskimäärin pieniä, 1,5 m pitkiä. Vähintään 2,5-3 m pitkiä pesiä löydettiin vain muutamia. Päijänteen parhailla taimenjoilla poikastiheys on 2000-luvulla ollut keskimäärin 8-19 yksilöä/100 m2 eli melko kohtuullinen.

Inarijärven virtavesillä kutupesät olivat suurempia, keskimäärin 3 m pitkiä, eikä pieniä pesiä esiintynyt. Poikastiheys oli keskimäärin 5-18 yksilöä/100 m2. Inarijärveen laskeviin jokiin kohdistuu voimakas kevättulva, joka saattaa laskea mädin ja poikasten selviytymistä. Vaelluspoikasia lähtee kuitenkin edelleen järvivaellukselle Päijänteen virtavesistäkin merkkipalautustietojen mukaan. Päijänteen virtavesissä kutevat taimenet ovat pääosin paikallisia ja kooltaan pieniä, toisin kuin sata vuotta sitten. On mahdollista, että kantojen perimä on muuttumassa, sillä nykyinen kalastuskulttuuri suosii taimenen paikallista elintapaa.

Eteläisiä järvitaimenkantoja on yritetty elvyttää virtavesiä kunnostamalla, vaellusväyliä avaamalla, mäti- ja poikasistutuksilla sekä kalastuksensäätelyllä, jonka tavoitteena on laskea kalastuskuolevuutta. Useilla virtavesillä villi taimen onkin jo rauhoitettu, mutta järvillä verkkojen solmuvälisäätely edistyy hitaasti. Korkeana pysyvä kalastuskuolevuus erityisesti järvillä estää lähes täysin villin järvitaimenen elinkierron Päijänteen vesistössä ja mahdollisesti koko Järvi-Suomessa. Tilanne aiheuttaa erimielisyyksiä eri intressitahojen välille.

Jukka Syrjänen, Jyväskylän yliopisto

Pentti Valkeajärvi, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos