Individual transferable quotas in the Baltic Sea herring fishery: A socio-bioeconomic analysisdoi-link: 10.1016/j.fishres.2006.11.029Kulmala, S; Peltomäki, H; Lindroos, M; Söderkultalahti, P; Kuikka, S Fisheries Research 84(3):368–377. Baltic herring, ITQ, bioeconomic modelling, fishermen interviews, fisheries management Julkaisuvuosi: 2007
Artikkelissa tarkastellaan millaisia taloudellisia, biologisia ja sosiaalisia vaikutuksia yksikkökohtaisilla, siirrettävillä kiintiöillä (ITQ) olisi Suomen silakankalastukseen. Parantaisiko ITQ-järjestelmään perustuva säätely kalastuksen kannattavuutta, ja millaisia vaikutuksia sillä olisi silakkakantoihin ja silakkasaaliiseen sekä mitä mieltä kalastajat ovat ITQ-järjestelmästä ja säätelystä yleensä. Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa kalastuksensäätelyn päätöksenteon tueksi. Silakka on sekä määrältään että arvoltaan Suomen ammattikalastuksen merkittävin saalislaji. Silakankalastusta säädellään vuosittaisilla kalastuskiintiöillä. Jotta kiintiötä riittäisi kalastettavaksi koko vuodeksi, on MMM määrännyt kalastukselle aika- ja pyydysrajoituksia. Rajoitusten seurauksena kiintiötä ei kaikkina vuosina ole ehditty kalastaa loppuun. Toisaalta joinakin vuosina kiintiö on täyttynyt ennen vuoden loppua. Silakkakantojen pienentyessä kalastuskiintiöt ovat pienentyneet. Myös Suomen kalastuslaivasto on pienentynyt, mutta silakkaa kalastavia aluksia on yhä kiintiömäärään nähden liikaa ja kalastus uhkaa muuttua kannattamattomaksi. Yksikkökohtaisessa kiintiöjärjestelmässa suurin sallittu saalis (TAC) jaetaan kalastajien tai kalastusyritysten kesken. Vaihtoehtoisesti kiintiöosuudet tai osa niistä voidaan myös myydä. Siirrettävyydellä tarkoitetaan sitä, että kalastajat tai kalastusyritykset voivat myydä, ostaa tai vuokrata saalisosuuksia. Tutkimuksessa toteutetun bioekonomisen mallinnuksen tulosten perusteella ITQ-järjestelmän käyttöönotto lisäisi kalastuksen keskittymistä, mutta parantaisi kalastuksen kannattavuutta ja kalakannan tilaa. Kalastuksen kannattavuus parantuisi välittömästi, mutta suurempia saaliita ja kalakannan koon kasvua täytyisi odottaa yli kymmenen vuotta. Kalastajahaastatteluissa ilmeni, että kalastajat suhtautuvat myönteisesti yksikkökohtaisiin kiintiöihin pohjautuvaan säätelyyn. Kalastajat uskoivat yksikkökohtaisiin kiintiöihin perustuvan säätelyn parantavan kalastuksen kannattavuutta ja vähentävän kalastajien välistä kilpailua. Toisaalta kalastajat olivat huolissaan kalastuksen keskittymisestä ja oman kiintiön riittävyydestä. Kalastajien mielestä kiintiöiden tulisi olla aluskohtaisia ja niiden tulisi olla vain ammattikalastajien saatavilla. Kiintiöt tulisi jakaa ilmaiseksi aikaisempien saalismäärien perusteella. Silakankalastusta analysoitiin bioekonomisen mallinnuksen avulla. Mallinnus toteutettiin niin, että voitiin tarkastella sekä kiinteiden että siirrettävien yksikkökohtaisten kiintiöiden vaikutusta silakankalastukseen. Tutkimuksessa elintarvike- ja teollisuussilakan kalastusta mallinnettiin ja analysoitiin erikseen siten että tuloksista nähdään ITQ-järjestelmän vaikutus kumpaankin kalastussegmenttiin. Tutkimuksen kvalitatiivisessa osassa haastateltiin silakankalastajia. Lisätietoa: S. Kulmala, Helsingin yliopisto, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto M. Lindroos, Helsingin yliopisto, PL 27, 00014 Helsingin yliopisto S. Kuikka, Helsingin yliopisto, PL 56, 00014 Helsingin yliopisto P. Söderkultalahti, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, PL 2, 00791 Helsinki |
Tilaa julkaisu