Large-scale landscape composition and capercaillie (Tetrao urogallus) density in Finland

Lue lisää –>Miettinen, J., Helle, P., Nikula, A. & Niemelä, P.
Annales Zoologici Fennici 45: 161-173.
Julkaisuvuosi: 2008

Laajan mittakaavan maiseman koostumus ja metson kannantiheys Suomessa

Metso kuuluu tärkeimpiin riistalajeihimme ja edustanee myös monien muiden lajien hyvinvointia boreaalisissa metsissä. Lajin kannat ovat taantuneet viime vuosisadan puolivälistä lähtien koko sen esiintymisalueella. Tarkastelimme metsotiheyden ja eri maisematyyppien osuuksien välistä suhdetta kolmella eri alueella Suomessa 128:lla kooltaan 50 km x 50 km ruudulla. Vuosina 1989 – 2000 tehdyistä riistakolmiolaskennoista saimme ruuduille metsotiheyden keskiarvot, jotka vaihtelivat pääosin välillä 1 – 6 yksilöä metsämaan neliökilometrillä. Maisematyyppien osuudet pohjautuivat 8. valtakunnan metsien inventointiin.

Metsotiheyden ja nuorten kasvatusmetsien osuuden välillä havaitsimme positiivisen yhteyden kaikkialla Suomessa. Metsotiheyden ja uudistuskypsien metsien osuuden välillä ei tutkimuksessa havaittu positiivista yhteyttä missään osassa Suomea. Keski-Suomessa tämä suhde oli jopa käänteinen. Keski- ja Etelä-Suomessa metsotiheyden ja metsämaan osuuden välillä havaittiin positiivinen yhteys, mutta metsotiheyden ja asutuksen, teiden, peltojen jne. välillä Etelä-Suomessa yhteys oli käänteinen. Keski- ja Etelä-Suomessa metsotiheyden ja mäntyvaltaisten metsien osuuden välillä havaittiin positiivinen yhteys, mutta Keski-Suomessa metsotiheyden ja muiden puulajien vallitsemien metsien osuuden välinen yhteys oli käänteinen.

Tulokset viittaavat siihen, että yleinen metsäpeitteisyys ja puulajikoostumus ovat metsolle tärkeitä, ja että 1950- ja 1960-luvuilla avohakatut ns. suuret metsäikäluokat olisivat saavuttaneet metsolle soveliaan rakenteen. Toisaalta tulokset tuovat esiin myös sen mahdollisuuden että uudistuskypsät talousmetsät eivät olisikaan metson kannalta erityisen suotuisia elinympäristöjä. Metsäpeitteisten alueiden osuus jatkanee Suomessa kasvuaan seuraavat vuosikymmenet. Siitä metsolle koituva hyöty voi tosin olla rajallinen, mikäli elinympäristöjen laatu laskee varttuneissa metsissä. Erityisesti tämä koskee Pohjois-Suomea, jossa kasvupaikat ovat usein karuja ja puusto harvaa. Metson kannalta varttuneet metsät voivat siis olla metson kannalta liian avoimia. Keskeiseksi voikin nousta se, miten harvennushakkuu voidaan toteuttaa lajin tarpeet huomioiden. Välttämättä tämä ei vaatisi kuin kohtuullisen, suojaa tarjoavan kuusialikasvoksen säästämisen.

Janne Miettinen, janne.miettinen@rktl.fi

Pekka Helle, pekka.helle@rktl.fi

Ari Nikula

Pekka Niemelä