Long-term patterns in pH and colour in small acidic boreal lakes of varying hydrological and landscape settingsdoi-link: 10.1007/s10533-010-9473-yArvola, L., Rask, M., Ruuhijärvi, J., Tulonen, T., Vuorenmaa, J., Ruoho-Airola, T. and Tulonen, J. Biogeochemistry 101: 269-279 Acid lakes ; Sulphate deposition ;Lake water pH; Water colour; Long-term changes Julkaisuvuosi: 2010 Veden pH:n ja värin pitkäaikaiset muutokset hydrologialtaan ja valuma-alueiltaan erilaisissa boreaalisissa pikkujärvissä Ilmansaasteiden aiheuttaman rikkilaskeuman pienentyminen noin 70 %:lla viimeksi kuluneen 20 vuoden aikana on johtanut happamoituneiden järvien kemialliseen toipumiseen, jonka seurauksena mm. järvien veden pH ja puskurointikyky ovat suurentuneet. Samanaikaisesti rikkilaskeuman pienenemisen kanssa on havaittu liuenneen orgaanisen aineksen määrän lisääntymistä vesistöissä, minkä seurauksena on ollut veden värin suureneminen. Monissa tutkimuksissa tämän on katsottu johtuvan suoraan rikkilaskeuman pienenemisestä mutta muitakin mahdollisia syitä on esitetty, mm. lämpötilan kohoaminen ja ilman hiilidioksidipitoisuuden suureneminen sekä typpilaskeuman ja hydrologisten olojen muutokset. Tässä työssä järvien veden pH:n ja värin muutoksia tutkittiin käyttäen hyväksi Evon pikkujärvien vedenlaatuaineistoja viimeisen 20 vuoden ajalta sekä tietoja Evon alueen sademääristä, rikkilaskeumasta, säätilasta, hydrologisista oloista ja järvien valuma-alueiden maaperästä. RKTL käynnisti Evolla hallitsemiensa järvien veden laadun seurannan 1970-luvun puolivälissä ja 10 vuotta myöhemmin RKTL:n ja Helsingin yliopiston Lammin biologisen aseman Evon kohteiden seurannat yhdistettiin käsittämään yhteensä 35 järveä, joista otetaan vesinäytteet kaksi kertaa vuodessa, kevättalvella ja syystäyskierron aikaan loka-marraskuussa. Veden värin havaittiin suurentuneen systemaattisesti kahteen otteeseen sekä hiekka- että moreenimaiden järviketjuissa mutta laskujoettomien pohjavesijärvien veden väri säilyi ennallaan läpi 20 vuoden mittaisen tutkimusjakson. Ensimmäisen kerran veden värin suureneminen reittijärvissä havaittiin 1990-luvun puolivälin jälkeen. Se osui aikaan, jolloin rikkilaskeuma Evon alueella oli pienentynyt noin neljännekseen 1980-luvun lopun tasosta. Samaan aikaan oli kuitenkin myös useita kuivia kesiä eli muutoksia oli tapahtunut myös hydrologisissa oloissa. Toinen selkeä veden värin suureneminen oli seurausta äärimmäisten hydrologisten olojen sattumisesta peräkkäisiin vuosiin: kesät 2002 ja 2003 olivat hyvin kuivia mutta kesä 2004 poikkeuksellisen sateinen, erityisesti heinä-elokuussa, jolloin runsaasti orgaanista aineista huuhtoutui vesistöihin aiheuttaen vesien tummumista. Vaikka hydrologisten olojen vaihtelulla on kiistämätön vaikutuksensa järvien veden vuosien väliseen vaihteluun, niin rikkilaskeuman pienenemisen ja veden värin suurenemisen välinen erittäin merkitsevä korrelaatio viittaa siihen, että laskeuman pienentyminen on lisännyt liuenneen orgaanisen aineksen huuhtoutumista valuma-alueilta. Samalla orgaanisen aineksen humushapot ovat hidastaneet tai estäneet veden pH:n nousua rikkilaskeuman pienentymisestä huolimatta. Arvola, Lauri; HY/Lammin biologinen asema |
Tilaa julkaisu