Metsästys palveluksena: Hirvenmetsästysseurueet hirvivahinkojenvähentäjinäLue lisää –>Jani Pellikka, Juha Hiedanpää, Sauli Härkönen & Janne JaakkolaSuomen Riista 55: 71-82 Julkaisuvuosi: 2009 Metsästys palveluksena: Hirvenmetsästysseurueet hirvivahinkojenvähentäjinä Hirvenmetsästyksen oikeutusta perustellaan metsästyslaissa muun muassa sillä, että metsästyksen myötä hirvivahingot pysyvät kohtuullisina. Myös kansalaiset näkevät hirvenmetsästyksen tarpeellisuuden juuri hirvivahinkojen vähentämiseen johtavana eli yhteistä intressiäpalvelevana toimintana. Suomalainen hirvikannan säätely rakentuu virallisen hallinta- ja ohjausjärjestelmän ohella toimijoiden välille ajan oloon syntyneiden vastavuoroisuuden normien ja vastavuoroisten palvelusten varaan. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan jälkimmäistä,vähemmän tunnettua osa-aluetta, miten toimijat – etenkin metsästävät, metsää omistavat ja autoilevat – säätelevät toimillaan suoraan tai välillisesti hirvikantaa ja auttavat toimillaan toinen toistaan saavuttamaan hirveen liittyviä tavoitteita. Artikkelissa kuvataan koko maan kattavaan kyselyaineistoon (vastanneita 680 henkilöä) pohjaten hirvenmetsästäjien näkemyksiä ja perusteluja hirvenmetsästysseurueensa kyvystä palvella eli vaikuttaa paikallisesti hirvivahinkoihin maa- ja metsätaloudessa sekä liikenteessä. Tutkimuksen keskeisiä kysymyksiä on, miten hirvenmetsästysseurueiden edustajat kokevat maan eri osissa onnistuneensa näiden vastavuoroisuuden normien täyttämisessä, sekä sitä, mihin normin mukainen palvelutoiminta tarkalleen ottaen kohdistui. Kyselyyn vastanneista hirvenmetsästysseurueiden edustajista vajaa 2/3 arvioi syksyn 2007 hirvijahdillaan vältettävän täysin tai kohtuullisessa määrin alueensa hirvivahingot metsissä, maataloudessa ja liikenteessä. Alueiden välillä on eroja. Kaikkein vähäisimmäksi toimintansa vaikutuksen hirvivahinkoihin arvioivat pohjoiskarjalaiset vastaajat.Yleisimmin mainittuja taustatekijöitä vahinkojen synnylle ja palvelukyvylle tuolloin olivat metsävahinkojen kohdalla hirvikannan koko (34 %:ssa perusteluja). Maatalous- ja liikennevahinkojen kohdalla mainittiin useimmiten maiseman rakenteen yhteys vahinkoihin japalvelukykyyn (39–40 %:ssa perusteluja). Edustajien tapa tuoda esiin hirvien metsätalousvahinkojen ja hirvikannan koon yhteys havainnollistaa metsästyksen erityistä palvelusuhdetta maanomistukseen. Perustelut tuovat esiin moninaisen kirjon tilanteita, joissa vahinkojen vähentäminen ja vastavuoroisuuden toteuttaminen paikallisin palveluksin voi olla helppoa tai hyvin vaikeaa; esimerkiksi hirvien liikkuvuuden myötä toimijoiden palvelut eivät välttämättä ole lähipalveluja. Vastapalvelusten reiluuden arvioinnin ja edistämisen kannalta toiminnan mittakaavat, sekä erimuotoiset ja -vaikutteiset palvelut ovat keskeinen haaste. Jani Pellikka, Joensuun yliopisto Juha Hiedanpää, RKTL Sauli Härkönen, MKJ Janne Jaakkola |
Tilaa julkaisu