Post-smolt migration of Atlantic salmon, <i>Salmo salar L.</i>, from the Simojoki river to the Baltic Sea

Post-smolt migration of Atlantic salmon, Salmo salar L., from the Simojoki river to the Baltic Sea

doi-link: 10.1111/j.1439-0426.2009.01212.x
Jutila, E., Jokikokko, E. & Ikonen, E.
Journal of Applied Ichtyology 25: 190-194
Julkaisuvuosi: 2009

Lohen postsmolttivaellus Simojoesta Itämerelle

Useiden Atlantin puoleisten lohijokien edustalla tehdyt tutkimukset osoittavat, että lohen vaelluspoikaset poistuvat nopeasti jokisuualueelta heti mereentulonsa jälkeen. Tämä on lohien kannalta kriittinen vaihe, sillä niiden kuolevuuden arvioidaan olevan suurimmillaan juuri merivaelluksen alkujaksolla.

Monissa tutkimuksissa on käytetty radiotelemetrisiä merkkejä, mutta Perämeren avoimella rannikolla akustisten merkkien seuranta on mahdollista vain kapealla saaristovyöhykkeellä. Tässä työssä tutkittiin luonnonkudusta peräisin olevien Simojoen lohen villien ja kalanviljelylaitoksessa viljeltyjen vaelluspoikasten vaellusta jokisuulta Itämerelle mereentulovuonna eli ns. postmolttivaiheen aikana. Tulokset perustuvat vuosina 1972-2005 tehtyjen Carlin-merkintöjen merkkipalautuksiin. Tarkka mereentuloaika oli tiedossa vain vaelluspoikaspyynnin yhteydessä merkityistä villeistä poikasista. Villien vaelluspoikasten merkkipalautukset Simojoen edustalla alle 10 kilometrin etäisyydeltä jokisuulta saatiin keskimäärin 3,5 (± 2,0) vuorokauden kuluttua mereentulosta. Aika, jonka postsmoltit tarvitsivat vaeltaakseen yli 10 kilometrin etäisyydelle jokisuusta riippui meriveden pintalämpötilasta jokisuun edustalla: se oli pidempi kylminä kuin lämpiminä keväinä (P=0,004) (Kuva 1). Tämän ilmiön arvioitiin osaltaan vaikuttavan vuosittaisiin eroihin postsmolttien eloonjäännissä.

Kuva 1. Postsmolttien merkkipalautusten keskimääräinen ajoittuminen vuosittain Simojokisuulla 10 kilometrin vyöhykkeellä suhteessa keskimääräiseen meriveden pintalämpötilaan (SST) kesäkuussa Simojoen edustalla.

Jokisuualueen ulkopuolella villit ja viljellyt postsmoltit vaelsivat aluksi Perämeren suomenpuoleista rannikkoa, ja merkkipalautuksia saatiin alkukesällä mereltä rannikon läheiseltä lämpimämmän pintaveden vyöhykkeeltä. Saavuttuaan loppukesällä Selkämerelle postsmoltit vaelsivat enimmäkseen Ruotsin puoleista rannikkoa ja saapuivat Itämeren pääaltaalle myöhään syksyllä (Taulukko 1). Tutkimuksessa pohdittiin lisäksi meriolosuhteiden ja vaellusten välisiä suhteita.

Taulukko 1. Kuukausittaiset vaellusetäisyydet (km) jokisuulta Simojoen lohen postsmolttiviaheessa heinä-marraskuussa 1972–2005. Joulukuussa ei saatu yhtään palautusta. Mukana ovat sekä villit että viljellyt lohet.

 

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

n

16

3

4

5

3

Minimi

5

259

429

71

72

Maksimi

560

480

660

970

1350

Keskimäärin

181

406

577

558

674

S. D.

202

127

109

320

530

FT Eero Jutila, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki

eero.jutila@rktl.fi

FT Erkki Jokikokko, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Perämeren kalantutkimus ja vesisviljely, Keminmaa

erkki.jokikokko@rktl.fi
FT Erkki Ikonen, Riista- ja kalatalouden tukimuslaitos, Helsinki