Quantitative genetic architecture of parasite-induced cataract in rainbow trout, Oncorhynchus mykissdoi-link: 10.1038/hdy.2009.123Hanna Kuukka-Anttila, Nina Peuhkuri, Irma Kolari, Tuija Paananen and Antti Kause Heredity 104, 20–27 Julkaisuvuosi: 2010 Geneettinen tausta vaikuttaa kirjolohen loisenvastustuskykyyn Loiset aiheuttavat usein isännilleen kustannuksia, kuten kasvun hidastumista, hedelmällisyyden alenemista tai jopa lisääntynyttä kuolleisuutta. Siksi jalostuksessa voi olla kannattavaa valita kyseisessä elinympäristössä esiintyville loisille vastustuskykyisiä yksilöitä. Synnynnäiseen vastustuskykyyn myönteisesti vaikuttava geeni voi kuitenkin periytyessään lisätä populaatiossa myös negatiivisia ominaisuuksia (allokaatiokustannus, geneettinen trade-off), mikäli geenillä on myönteisen vaikutuksen ohella negatiivinen vaikutus toiseen ominaisuuteen. Hyvän vastustuskyvyn ja muiden elinkelpoisuuteen vaikuttavien ominaisuuksien välillä voidaan havaita negatiivisia kytköksiä myös ilmiasun tasolla (fenotyyppinen trade-off). Hyvän vastustuskyvyn omaava yksilö voi kuluttaa resurssejaan fysiologiseen kamppailuun loisia vastaan ja esimerkiksi kasvaa siksi hitaammin kuin loista heikommin vastustava yksilö. Ennen jalostusvalintaan ryhtymistä onkin tärkeä tutkia, siirtyykö halutun ominaisuuden myötä seuraavalle sukupolvelle myös joitain olennaisia, ei toivottuja, elinkelpoisuuteen vaikuttavia ominaisuuksia Tutkimme kirjolohen loisenvastustuskyvyn periytyvyyttä mittaamalla kirjolohen Jalo-jalostusohjelmaan kuuluvilta yksilöiltä imumatoihin kuuluvan Diplostomum-loisen aiheuttaman loiskaihin esiintymistä sekä kaihiastetta (loiskaihin peittämä alue silmän linssistä). Selvitimme myös useiden eri ominaisuuksien kytkeytyneisyyttä loiskaihiin sekä perimän että ilmiasun tasolla. Käytimme geneettisessä analyysissa kalojen sukupuuta. Kaikilla tutkimillamme kirjolohilla oli jonkinasteista loiskaihia silmissään. Perimä selitti 35 % loiskaihin asteesta. Kaihin ja noin vuoden vanhojen kalanpoikasten painon sekä kuntokertoimen välillä oli hyvin heikko negatiivinen korrelaatio sekä perimän että ilmiasun tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että kaihilla ei ole vaikutusta pienten kalanpoikasten kasvunopeuteen tai kuntokertoimeen ja ettei nopeakasvuisuus altista kalanpoikasia loiskaihille. Pienpoikasvaiheessa kirjolohet kasvatettiin sisätiloissa, jossa altistus kotiloista kalaan siirtyville loisille on selvästi maapohjaisia ulkoaltaita pienempi. Diplostomum-loisen aiheuttama kaihi kehittyy silmässä pikkuhiljaa loisen hajottaessa linssin rakennetta mekaanisesti ja loisen ulosteiden kertyessä linssiin. Loiskaihi ei siten useinkaan vaivaa nuorimpia kaloja ellei loisten määrä linssissä ole hyvin suuri. Teuraskokoisen kalan painon ja kaihin välillä sen sijaan todettiin kohtalainen negatiivinen korrelaatio ilmiasun tasolla ja vahva negatiivinen korrelaatio perimän tasolla. Teuraskokoisella kalalla loiskaihi siten selvästi heikentää kalan painon kehitystä. Myös naaraiden sukukypsyysiän ja loiskaihin välillä havaittiin kohtalainen negatiivinen korrelaatio ilmiasun tasolla. Pahasti kaihiset naaraat näyttäisivät siten saavuttavan sukukypsyyden tervesilmäisempiä ikätovereitaan hitaammin. Koirailla vastaavaa korrelaatiota ei havaittu. Kuolleisuuden ja kaihin välillä emme havainneet yhteyttä. Tutkimuksemme tuloksien perusteella valinnalla voidaan parantaa loistenvastustuskykyä. Koska perimä vaikuttaa Diplostomum-loisen vastustuskykyyn, voidaan jalostukseen tervesilmäisimpiä yksilöitä valitsemalla aikaansaada tervesilmäisempi kirjolohisukupolvi. Etuna tervesilmäisempien yksilöiden valinnasta on myös näiden kaihin vaivaamia yksilöitä nopeampi kasvu. Naaraiden kohdalla terveempisilmäiset yksilöt todennäköisesti sukukypsyvät pahasti kaihisia ikätovereitaan aikaisemmin. Kaihi on yksi Jalossa valittavista ominaisuuksista. Tutkitussa kirjolohipopulaatiossa ilmenee paljon vuosien välistä vaihtelua loiskaihissa, koska ympäristöolosuhteet vaihtelevat loisen lisääntymisen kannalta. Loisen esiintymiseen vaikuttavat merkittävästi paitsi luonnon-, myös ihmisen luomat olosuhteet. Esimerkiksi lokkiverkoilla voidaan estää loisen munien pääsy kala-altaisiin pääisännän, lokin, ulosteiden mukana. Maapohjaisten altaiden kalkitseminen on myös tehokas keino hävittää Diplostomum-loisen väli-isäntinä ennen kalaa toimivat kotilot ja näin estää loisen leviäminen kaloihin. Hanna Kuukka-Anttila, HY, hanna.kuukka@helsinki.fi |
Tilaa julkaisu