Rabies risk in raccoon dogs and foxes

Lue lisää –>Singer, A., Kauhala, K., Holmala, K. & Smith, G. C.
Developments of Biologicals 131: 213–222
rabies, raccoon dog, fox, vesikauhu, supikoira, kettu
Julkaisuvuosi: 2008

Rabieksen riski supikoirissa ja ketuissa

Supikoira on Euroopassa uusi rabieksen levittäjä. Rabieksen leviäminen petoyhteisössä, jossa on useampia levittäjälajeja, voi muuttaa taudin epidemiologiaa ja vaatia uusia torjuntatoimenpiteitä. Työssä arvioitiin rabiesepidemian riskiä ja syöttirokotusten onnistumista tilanteessa, jossa tauti saapuu kahden vektorilajin (kettu ja supikoira) eliöyhteisöön rabiesvapaalle alueelle Etelä-Suomeen. Rabieksen epidemiologiaa tutkittiin kahden lajin mallin avulla. Tulokset osoittivat, että rabies ei luultavasti leviäisi yhden lajin varassa, jos kannat ovat harvat mutta epidemia olisi hyvin todennäköinen kahden vektorilajin populaatiossa. Supikoiran talviuni vaikuttaa myös epidemian todennäköisyyteen. Uusi vektori, supikoira, on siten otettava huomioon suunniteltaessa rabieksen torjuntatoimenpiteitä Euroopassa.

Supikoiran merkitys rabieksen levittäjänä Euroopassa kasvaa jatkuvasti. Kun Suomessa oli epidemia 1980-luvun lopulla, supikoira oli tärkein vektori. Koska rabiesta esiintyy sekä Venäjällä että Virossa, uuden epidemian riski on Suomessa jatkuvasti olemassa.

Vektorilajien tiheys vaikuttaa olennaisesti epidemian syntyyn. Malli osoitti, että jos supikoiria ei ole, rabiesepidemian syntyyn ja säilymiseen populaatiossa yli 5 vuotta 70 %:n todennäköisyydellä vaaditaan yli 0.6 aikuista kettua/km². Jos supikoira on ainoa vektori, vastaava tiheys on 1.5 aikuista supikoiraa/km². Suurimmassa osassa Suomea kummankin lajin tiheys on niin alhainen, että epidemia ei voi säilyä yhden lajin varassa. Mutta kun eliöyhteisössä on sekä supikoiria että kettuja, epidemia syntyy, vaikka molempien lajien tiheys on huomattavasti edellä esitettyjä arvoja pienempi. Epidemian todennäköisyys kasvaa oletettua nopeammin petojen tiheyden kasvaessa, kun vektorilajeja on kaksi, koska rabies voi tarttua lajista toiseen. Supikoirien ja kettujen väliset kontaktit vaikuttavat paljon epidemian todennäköisyyteen.

Jos supikoira nukkuu taviunta, epidemian syntyyn vaaditaan suurempi ketun ja supikoiran yhteistiheys kuin jos supikoira on liikkeellä talvellakin. Talviunen merkitys rabieksen epidemiologiaan lisääntyy kasvavan supikoiratiheyden myötä. Talviunella on suurempi merkitys silloin, jos kettuja on kohtalaisesti kuin jos kettuja on vähän, eli talviunella on vaikutusta epidemiaan koko eliöyhteisössä. Jos supikoiratiheys on pieni, talviunella ei juuri ole vaikutusta rabieksen epidemiologiaan. Talviunen merkitys voi muuttua ilmaston lämmetessä. Talviuni todennäköisesti lyhenee ja ainakin Etelä-Suomessa supikoirat voivat olla aktiivisia läpi talven. Lisäksi sekä kettujen että supikoirien tiheys luultavasti kasvaa talvien leudontuessa.

Syöttirokotukset pienentävät oleellisesti rabiesepidemian riskiä. Kun alueella tehdään syöttirokotukset vähintään kolmena vuonna, epidemian syntyyn vaadittava supikoirien ja kettujen yhteistiheys kasvaa. Rokottaminen vain yhtenä vuonna ei kovin paljon auta rabieksen torjunnassa. Pelkästään kettujen rokottamisella ei ole juuri vaikutusta epidemian kulkuun, ellei supikoiratiheys ole hyvin alhainen. Rokotuksilla on suurin vaikutus, kun rokotetaan sekä supikoiria että kettuja ja kettutiheys on pieni. Kuitenkin molempien lajien rokottaminen kannattaa silloinkin, kun kettuja on paljon. Suurin hyöty rokotuksista on, kun rokotetaan sekä syksyllä että keväällä supikoirien herättyä talviunesta.

Kaarina Kauhala, Ft, dos. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, kaarina.kauhala (at)rktl.fi

Katja Holmala, FM, Helsingin yliopisto

Alexander Singer & Graham Smith, Central Science Laboratory, York, UK