Reproduction areas of roach (Rutilus rutilus) in the northern Baltic Sea: potential effects of climate change

Härmä, M., Lappalainen, A. ja Urho L.
Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Science 65(12): 2678–2688
Julkaisuvuosi: 2008

Ilmastonmuutoksen vaikutukset särjen lisääntymisalueiden laajuuteen pohjoisen Itämeren rannikkoalueella

Tutkimuksessa kartoitettiin muutaman viikon ikäisten särjenpoikasten esiintymistä ja levinneisyyttä eri saaristovyöhykkeissä, sekä tuotettiin alueelliset ennustekartat särjen todennäköisistä lisääntymisalueista Tammisaaren saaristossa, Suomen lounaisrannikolla. Tutkimuksessa hyödynnettiin kauko- ja kenttäkartoitusta, tilastollista mallinnusta sekä paikkatietomenetelmiä (GIS).

Tutkitulla alueella suolapitoisuus nousee saariston uloimmissa osissa 6 ‰:en. Särjen lisääntyminen rannikkoalueella onnistuu kuitenkin vain sellaisilla ruovikkorannoilla, mihin makeanveden valuma vaikuttaa ja kevätaikainen suolapitoisuus ei nouse yli 4 ‰:n. Runsaiden keväisten sulavesien ja jääpeitteen vaikutuksesta makeaa vettä leviää jokisuiden ulkopuolelle, mikä mahdollistaa särjen lisääntymisen myös jokisuiden ulkopuolella. Tällä lähinnä sisäsaaristoon rajoittuvalla alueella ruovikot ovat nykyään hyvin yleisiä ja särki lisääntyykin lähes kaikilla ranta-alueilla.

Tällä hetkellä 68 % tutkitun saaristoalueen ruovikkorannoista on alueella, jossa kevätaikainen suolapitoisuus ylittää kriittisen (4 ‰) rajan eikä särjen lisääntyminen onnistu siellä. Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen on ennustettu kuitenkin alentavan Itämeren suolapitoisuutta, mutta vaikutukset särjen lisääntymismenestykseen ja lisääntymisalueiden laajuuteen ovat osittain ristiriitaisia. Talvisateiden lisääntymisen myötä makeanveden valunnan on ennustettu lisääntyvät, mikä alentaisi Itämeren suolapitoisuutta huomattavasti. Toisaalta valuman painopiste saattaa siirtyä keväältä särjen lisääntymisaikaa edeltävään aikaan ja jääpeiteaika lyhentyä. Jos Itämeren rannikkoalueen suolapitoisuus pitkän ajanjakson tarkastelussa tulee laskemaan ennustusten mukaisesti, niin särjelle sopivat lisääntymisalueet voivat tulevaisuudessa ulottua saaristovyöhykkeen uloimmille ruovikkorannoille asti. Tämä lisääntymisalueiden laajeneminen kasvattaisi rannikon särkikannan kokoa ja aiheuttaisi muutoksia koko pohjoisen Itämeren rannikkovyöhykkeen ekosysteemissä.

Tutkimuksessa käytetty alueellinen ennustemallinnus osoittautui sopivan hyvin tämäntyyppisiin, kalojen laajemman mittakaavan lisääntymisaluekartoituksiin. Karttamuotoiselle tiedolle kalojen tärkeistä lisääntymisalueista on paljon kysyntää ja lajikohtaista karttamuotoista tietoa voidaan hyödyntää rannikkoalueiden kestävän käytön suunnittelussa.

Lisätietoja:

Meri Härmä, Antti Lappalainen ja Lauri Urho, RKTL