Rural resource use and environmentalisation: governance challenges in Finnish coastal fisheries

Lue lisää –>Pekka Salmi
Maaseudun uusi aika, Finnish Journal of Rural Research and Policy. Special issue 2/2009, Vol 17: 47-59.
Julkaisuvuosi: 2009

Suojelun voimistuminen haastaa rannikkokalastuksen hallinnan

Ympäristöarvot vaikuttavat yhä voimakkaammin niin julkiseen keskusteluun kuin luonnonvarojen hallinnan rakenteisiin ja käytäntöihinkin. Byrokratia on kasvanut ja ajoittain on syntynyt jännitteitä maaseudun elinkeinonharjoittajien ja suojelutoimia edistävien tahojen välille. Näin on käynyt myös suomalaisessa kalastuksessa. Kalavarojen käytön ja eläinten suojelun väliset jännitteet ovat viime aikoina kulminoituneet lisääntyneiden merihylje- ja merimetsokantojen kalastuselinkeinolle aiheuttamiin ongelmiin.

Kirjoitus tarkastelee rannikkokalastuksen ja suojelun välisiä kiistoja Jan Kooimanin hallintateorian näkökulmasta. Tutkimuskysymykset ovat 1) minkälaisia hallintainstrumentteja on käytössä tai esitetty käytettäväksi ja 2) miten hallinnan rakenteet vaikuttavat instrumenttien suunnitteluun ja käyttöön sekä niiden kykyyn hallita kiistoja. Tarkastelun kohteena ovat hylje-kalastus ja merimetso-kalastus kiistat Suomen rannikolla. Niissä hallintainstrumenttien ja toimien valikoimana ovat olleet tekniset keinot kalastuksen suojaamiseksi ja eläinten karkoittamiseksi, taloudelliset tuet ja korvaukset, suojametsästys ja eläinkannan vähentäminen. Lait ja lupamenettelyt määrittelevät ja rajaavat eri keinojen käyttöä. Merkittäviä välineitä ovat myös eläinten hoitosuunnitelmat ja hallitusohjelma. Nämä ovat poliittisia instrumentteja, joissa on esitetty tavoitteita sekä hylje- että merimetsokiistojen hallitsemiseksi.

Kiistojen lievittämiseen tähtääviä teknisiä ja taloudellisia hallintainstrumentteja on käytetty vaihtelevalla menestyksellä. Pyyntitekninen kehitystyö ja taloudelliset tuet ovat lieventäneet hyljeongelmaa. Merimetsokysymyksessä teknisiä tai taloudellisia keinoja ei ole ryhdytty kehittämään yhtä laajasti. Eläinkannan harventaminen tai vähentäminen pyydysten läheisyydestä metsästämällä jakaa vahvasti mielipiteitä erityisesti merimetson osalta. Koska merimetso ei ole riistalaji sen metsästys vaatii poikkeusluvan. Hakemuksia ympäristöviranomaisille on tehty, mutta lupia ei ole myönnetty. Paikallinen toiminta on suuntautunut jopa laittomiin merimetson pesien hävittämisiin.

Tutkittujen kiistojen hallinta on vieläkin haasteellisempaa ja monitahoisempaa kuin yksistään kalastukseen liittyvä päätöksenteko. Kalatalouden lisäksi kuvaan astuvat riistatalous ja ympäristösektori sekä kansainväliset velvoitteet. Monimutkaisten ja -tasoisten kiistojen hallitsemiseksi tarvitaan luonnonvara- ja ympäristösektorien rajat ylittävää yhteistyötä ja tiedontuotantoa. Hallintajärjestelmän toimivuus riippuu viime kädessä siitä kuinka hyväksyttäviksi päätökset ja niiden toteuttamiskeinot koetaan paikallisella tasolla. Hyljekysymyksessä paikallisten tahojen, viranomaisten ja tutkijoiden käytännölliset yhteistyöhankkeet ovat edistäneet intressiryhmien osallistumista ja päätöksenteon legitimiteettiä.

Kirjoituksen aineistona on käytetty muun muassa tutkimusraportteja ja –artikkeleita, lehtikirjoituksia sekä asiakirjoja.

Pekka Salmi, RKTL   pekka.salmi(at)rktl.fi