Scale and participation in recreational fisheries management - Nordic examples

Salmi, P., Neuman, E. & Hakaste, T.
Ø. Aas (ed.) Global Challenges in Recreational Fisheries. Blackwell Science, pp. 130–149.
Julkaisuvuosi: 2008

Päätöksenteon mittakaava ja intressitahojen osallistuminen vapaa-ajankalastuksen hallintaan

Kalastusta koskevia päätöksiä tehdään vaihtelevista lähtökohdista ja eri hallinnon tasoilla, paikallisesta kansainväliseen. Käytäntö on osoittanut, että puhtaasti keskusjohtoinen tai vain paikalliselta pohjalta ponnistava hallinnointi ovat harvoin toimivimpia malleja päätettäessä luonnonvarojen käytöstä ja hoidosta. Tarvitaan eri tahojen välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Ei kuitenkaan ole mitään yleispätevää hallintamallia, joka minimoi ristiriidat ja ottaa tasapainoisesti huomioon esimerkiksi kalastajien tarpeet ja kalavarojen suotuisan kehityksen.

Tutkimuksessa vertailimme Hämeen, Turun saariston, Ahvenanmaan ja Ruotsin Östhammarin saariston vapaa-ajankalastusta ja sitä koskevaa hallintaa. Kaikilla näillä tapausalueilla vesialueet ovat yksityisessä omistuksessa, mutta vapaa-ajankalastajien pyyntioikeuksissa on huomattavia eroja. Turun saaristossa ja Hämeessä paikallisten omistajien ja näiden yhteisesti muodostamien osakaskuntien lisäksi laajemmalla vesialueella toimivat kalastusalueet ovat tärkeitä organisaatioita. Niiden päätöksentekoon voivat osallistua vesienomistajien lisäksi myös vapaa-ajankalastajien ja ammattikalastajien edustajat.

Tapausten vertailua varten jaottelimme kalavarojen kestävän käytön neljään ulottuvuuteen: ekologiseen, sosioekonomiseen, yhteisölliseen ja institutionaaliseen kestävyyteen. Usein verkkopyyntiä pidetään kalakantojen kestävyyden kannalta merkittävänä ja sitä säädellään yhä tarkemmin, mutta vapakalastuksen vaikutuksesta kalakantoihin ei olla näin yksimielisiä. Ekologisen kestävyyden kannalta keskeinen haaste on lisätä tietoa siitä, miten kalastus, pyyntirajoitukset ja kalanistutukset vaikuttavat paikallisiin kalakantoihin.

Maksuttomat tai maksulliset yleiskalastusoikeudet ovat verrattain laajat Östhammarin ja Turun saaristossa samoin kuin Hämeessä. Vaikka Ahvenanmaalla on myös yleiskalastusoikeuksia, siellä vesialueiden omistajien paikallinen päätöksenko on keskeisintä. Vapakalastajien valtakunnalliset tai läänikohtaiset kalastusoikeudet ovat aiheuttaneet jännitteitä eri ryhmien välillä sekä Östhammarin että Turun saaristossa. Kyse on viehekalastastajien pääsystä aiemmin pelkästään paikallisessa hallinnassa olleille vesille, ja viimekädessä siitä mitkä ryhmät voivat päättää kalastuksesta. Ahvenanmaalla tällaisia kiistoja ei ole ollut. Hämeessä kalastusalueet ovat jo pitkään olleet kalastajien ja omistajien välisiä yhteistyöelimiä ja tarjonneet vapaa-ajankalastajille laajoja pyyntimahdollisuuksia yhteislupa-alueilla.

Mikä on vapaa-ajankalastuksen merkitys paikallisyhteisöjen kannalta? Tämä liittyy eri ryhmien väliseen luottamukseen ja valtasuhteisiin. Oleellista on myös miten lupatuloista kertyneet varat jaetaan ja käytetään. Ruotsin Östhammarin tapaus on ongelmallisin taloudellisten resurssien kannalta. Siellä vapakalastajat eivät maksa yleisoikeudestaan, mikä vie pohjaa paikalliselta päätöksenteolta ja kalavesien hoidolta. Vapaa-ajankalastuksen paikallinen ja alueellinen edistäminen edellyttää paitsi resurssien turvaamista myös eri ryhmien välisen kommunikaation, osallistumisen ja luottamuksen kehittämistä.

Pekka Salmi, RKTL

Erik Neuman, Skärgårsdsutveckling AB, Mariehamn

Tapio Hakaste, Hämeen TE-keskus