Spawning migration and habitat use of adfluvial brown trout, Salmo trutta, in a strongly seasonal boreal river

Lue lisää –>Saraniemi, M., Huusko, A. & Tahkola, H.
Boreal Environment Research 13: 121–132.
Julkaisuvuosi: 2008

Kuusamon Oulankajoen taimenten kutuvaellus

Kuusamon Oulankajoen taimenkanta (Salmo trutta L.) on yksi Suomen viimeisistä luonnonvaraisista järvitaimenkannoista. Kannan elinvoimaisuuden säilyminen on suojelullisesti merkittävä tavoite. Kuusamon erinomaisilla taimenjoilla kalastaa sekä paikallisia kalastuksen harrastajia että ulkopaikkakuntalaisia luontomatkailijoita. Kalastus on voimistunut viime vuosikymmeninä Suomen puoleisilla vesialueilla ja 1990-luvun alun jälkeen se on runsastunut myös taimenen Venäjän puoleisilla kasvualueilla. Voimistunut kalastus voi olla uhka taimenkannalle. Taimenkannan säilyminen edellyttää sen suojelua ja kalastuksen ohjaamista kestävälle pohjalle. Suojeluratkaisujen sekä käyttö- ja hoitosuunnitelmien tulisi perustua ajankohtaiseen tutkimustietoon kalakannan tilasta. Tässä työssä tutkittiin Oulankajoen taimenten liikkumista ja elinympäristön valintaa eri vuodenaikoina, jokeen talvehtimaan jääneiden taimenten suhteellista määrää ja taimenten mahdollisuuksia nousta Kiutakönkään yli.

Taimenia on ylisiirretty Oulankajoen Kiutakönkäällä vuodesta 1965 lähtien. Samalla kalat

on merkitty Carlin-merkein ja niiden sukupuoli, pituus ja paino on kirjattu muistiin. Heinäkuussa 2003 merkittiin radiolähettimin 20 kudulle nousevaa taimenta, joista 15

vapautettiin Kiutakönkään yläpuolella ja 5 alapuolella. Kaloja seurattiin jokialueella ja jokaiselle kalalle pyrittiin saamaan vähintään yksi viikoittainen paikannus. Seurantaa jatkettiin toukokuuhun 2004.

Telemetriaseurannassa olleiden taimenten vaellusalue ulottui enimmillään 30 km päähän Kiutakönkäästä ylöspäin. Kaikki könkään alapuolella vapautetut kalat nousivat könkään yli. Lämpimän veden aikaan kalat oleskelivat suvantojen syvänteissä. Kesällä ja syksyllä ennen kutuaikaa taimenet liikkuivat keskimäärin 348 m/vrk ja kutuaikana 208 m/vrk. Kalat kutivat syyskuun lopulla koski- tai nivapaikoissa, 0–19,5 km päässä Kiutakönkäästä. Kudun jälkeen kolme taimenta vaelsi suoraan Venäjän puolelle. Suurin osa jäi kuitenkin talvehtimaan jokialueen suvantoihin, jonne ne hakeutuivat lokakuun puoliväliin mennessä. Talvella kalat olivat lähes koko ajan paikallaan (keskimääräinen liikkuminen 53 m/vrk). Talvikot vaelsivat alas Venäjän puolelle keväällä jäiden lähdön jälkeen (keskimääräinen liikkuminen 2062 m/vrk). Telemetriatutkimus toi uutta ekologista tietoa taimenten kutuvaelluksesta ja talvehtimisesta, jota voidaan soveltaa suoraan käytäntöön.

Radiolähetinpeilausta Oulankajoella loppukesällä

Oulankajoen Kiutaköngäs heinäkuussa 2003. Radiolähetintutkimusta varten taimenet pyydystettiin könkään alapuolella olevasta alkovista (kuvassa vasemmalla laidalla), jonka kautta osa köngästä ylittävistä taimenista ui.

FM Maare Marttila, Oulun yliopisto, Biologian laitos, Oulu. (maare.marttila@mail.suomi.net)

Erikoistutkija Ari Huusko, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Kainuun kalantutkimus, Paltamo. (ari.huusko@rktl.fi)

Tutkimusmestari Heikki Tahkola, Kuusamo (Heikki.Tahkola@gmail.com)