Stress and survival of small pike-perch Sander lucioperca (L.) after trawling and chilling

doi-link: 10.1111/j.1095-8649.2008.01885.x
Hyvärinen, P., Leppäniemi, V., Johansson, K., Korhonen, P. & Suuronen, P.
Journal of Fish Biology 72: 2677-2688
Julkaisuvuosi: 2008

Alamittaisten kuhien selviytyminen troolikalastuksen ja jäähdytyksen jälkeen

Troolikalastuksen vaikutuksista Suomen sisävesien kalakantoihin on keskusteltu ja asiaa tutkittu siitä lähtien, kun troolaus suurimmilla järvialueillamme sallittiin 1980-luvun lopulla. Tässä tutkimuksessa oli tarkastelussa aiemmin tutkimaton, mutta tärkeä ja olennaisesti muuhunkin kalastukseen liittyvä asia eli se, kuinka pyynnin jälkeen tapahtuva saaliin jäähdytyskäsittely vaikuttaa vapautettavien alamittaisten arvokalojen, kuhien, selviytymiseen ja toipumiseen. Tutkimus tehtiin Oulujärvellä paikallisten troolikalastajien kanssa yhteistyönä.

Vertailtavat käsittelyt olivat: (1) ei jäähdytyskäsittelyä: kuhat siirrettiin järvivettä (15.0–21.4 °C) sisältävään toipumisastiaan välittömästi pyynnin jälkeen, (2) kymmenen minuutin jäähdytys: saalis jäähdytettiin jäähileisessä vedessä (0 °C) heti alukseen noston jälkeen ja tutkittavia kuhia pidettiin jäähdytyksessä kymmenen minuuttia sekä (3) kahden tunnin jäähdytys: kuhia pidettiin kaksi tuntia minuuttia jäähdytysastiassa. Vertailtavat kymmenen minuutin ja kahden tunnin jäähdytysajat perustuivat esitutkimuksessa tehtyihin havaintoihin. Silloin todettiin, että suurin osa alamittaisista kuhista löydettiin kahden henkilön aktiivisella etsimisellä kymmenessä minuutissa muun saaliin joukosta, minkä perusteella päädyttiin minimiaikaan. Kahden tunnin maksimiaikaan päädyttiin taas sillä perusteella, että esitutkimuksissa kuhia löydettiin elävänä vielä kalasatamassa saaliin lajittelun yhteydessä kahden tunnin kuluttua pyynnistä. Käsittelyjen jälkeen kalojen selviytymistä ja toipumista seurattiin seuraavien kahden vuorokauden ajan.

Tutkimuksessa selvisi, että lyhytaikainen, kymmenen minuutin jäähdytys, ei lisännyt kuolevuutta (27,2 % kaloista kuoli) verrattuna käsittelyyn, jossa troolauksen jälkeen kalat eivät joutuneet jäähdytykseen (28,2 % kaloista kuoli). Sen sijaan pitkän, kahden tunnin, jäähdytyksen jälkeen lähes kaikki käsittelyssä olleet kalat menehtyivät (91,3 % kaloista kuoli). Sekä kuolleiden kalojen määrä, että veren plasman kortisolipitoisuus, jota mitattiin kalojen stressaantumisen ja toipumisen selvittämiseksi, korreloivat käänteisesti kalan koon (pituus 9,6–36,8 cm) ja suoraan veden lämpötilan (15.0–21.4 °C) kanssa. Kalan koon vaikutus niiden eloonjääntiin ja toipumiseen oli selvä. Yli 15 cm mittaisilla kuhilla oli erittäin hyvät mahdollisuudet selviytyä, kun taas pienemmistä, 10–15 cm mittaisista, kuhista suurin osa kuoli myös ilman jäähdytyskäsittelyä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että jäähdytys viivästytti kalojen toipumista.

Tulosten perustella voidaan todeta, että vapautettavien alamittaisten kuhien nopea (< 10 min) poistaminen jäähdytyksestä parantaa merkittävästi niiden selviytymismahdollisuuksia. Koska lyhytkin jäähdytys aiheutti kuitenkin selvää viivästystä toipumisessa, tulisi kalojen antaa toipua järviveden lämpöisessä vedessä n. 30–40 minuuttia ennen niiden vapauttamista. Toipumisen aikana tulee toipumisastian laadusta (happipitoisuudesta) huolehtia vaihtamalla vettä riittävän usein. Tehokkain tapa säästää pieniä kuhia ennenaikaiselta menehtymiseltä on kuitenkin sellaisten alueiden ja ajankohtien välttäminen pyynnin aikana, joissa pieniä kuhia esiintyy runsaasti etenkin lämpimien (>16° C) vesien aikana.