Survival of female common eiders Somateria m. mollissima in a declining population of the northern Baltic Sea

doi-link: 10.1007/s00442-008-1265-x
Hario, M., Mazarolle, M. J. & Saurola, P.
Oecologia 159, 747–756
Julkaisuvuosi: 2009

Söderskärin haahkanaaraiden eloonjäävyys

1990-luvulla Itämeren–Vattimeren haahkakannat vähenivät yli 30 % kymmenessä vuodessa. Tämä on suuri vähenemä ympäristössä, joka ravinnonsaannin kannalta on suhteellisen vakaa. Suomessa haahkakannat ovat pienentyneet 60 % huippuvuosistaan 1990-luvun puolivälissä. Tämän myötä saaristolintujen kokonaismäärä maassamme on kääntynyt laskuun ensi kertaa sotien jälkeen.

Haahka on pitkäikäinen, hitaasti lisääntyvä merilintu, ja sillä on verkkainen populaatiokehitys. Tällaisten lajien yksilöt elävät pitkään, ja populaation koko säilyy jatkuvasti lähellä ympäristön kantokyvyn (resurssien) ylärajaa. Tällöin ”vapaita paikkoja” uusille yksilöille tarjoutuu vähän eikä suurta jälkeläisjoukkoa tarvita.

Tutkimme Söderskärin riistantutkimusaseman haahkakannan eloonjäävyyttä vuosina 1960–2007. Aineisto perustuu 6393 naaraan ”tapaamishistorioihin” eli kustakin yksilöstä kertyneeseen ensimmäiseen merkintään ja sen jälkeisiin uusiin tapaamiskertoihin (pyynti–uudelleenpyynti-menetelmä). Linnut pyydettiin pesiltä pitkävartisella haavilla ja rengastettiin ensimmäisenä tapaamisvuotenaan. Tapaamishistorioiden vaihteluväli oli 1–27 vuotta. Kaikki naaraat pyrittiin löytämään Söderskärin tutkimusalueen maastosta vuosittain. Pyynnin onnistumisprosentti oli keskimäärin 53 (= 603 naarasta/vuosi).

Vuosina 1960–2007 haahkanaaraiden keskimääräinen eloonjäävyys oli 0.882, eli populaatiosta kuoli vuosittain keskimäärin 12 %, ja ensi kertaa pesintään ryhtyvän yksilön eliniänodote oli 8,5 vuotta. Eloonjäävyyden vuosivaihteluilla ei ollut vaikutusta populaatiokoon vuosittaisiin muutoksiin (populaation ns. kasvukertoimeen). Huolimatta pitkästä aikasarjasta (48 vuotta) eloonjäävyyden vuosivaihtelu oli kapea, enimmillään 10 prosenttiyksikköä kahden perättäisen vuoden välillä.

Söderskärin haahkakanta kasvoi tutkimusjakson alkupuolella 7 % vuodessa, mutta on sittemmin laskenut 4 prosentin vuosivauhtia. Naaraiden eloonjäävyys pieneni kannanlaskun vuosina 0.863:een ja eliniänodote 7,3 vuoteen. Eloonjäävyyden alenema on kuitenkin keskimäärin vain 0.3 % vuodessa eikä riitä selittämään kannanlaskun 4 prosentin vuosivauhtia. Ylipäätään eloonjäävyyden vuosivaihtelu selitti populaatiokoon muutoksista vain prosentin verran. Merkittävämpi tekijä oli populaation lentopoikastuotanto, jonka vaihtelut selittivät kannanmuutoksesta yli 60 %. Siten lentopoikastuotanto ja rekryytin koko ovat kantaa sääteleviä tekijöitä, ei aikuiskuolevuus.

Haahka on Itämerenmaiden merkittävin merilinnustuksen kohde. Pääosa saaliista ammutaan Tanskassa. Tanskalaiset metsästyssaaliit eivät kuitenkaan kasvaneet kannannousun vuosina 1960-luvulta 1980-luvulle vaan pysyivät melko vakaina. Tätä nykyä merilinnustuksen suosio on hiipumassa Tanskassa, ja saalismäärät ovat sen takia pienenemässä. Samoin suomalaiset metsästyssaaliit ovat pienenemässä. Samanaikaisesti haahkakannat ovat laskemassa kaikkialla Itämeren alueella.

Söderskärin haahkakannan pieneneminen johtuu ennen muuta untuvikkojen massakuolemista, joita on sattunut useina vuosina. Näiden taustalla ovat lajin omat patogeenit, joiden dynamiikkaa ei tunneta.

Martti Hario, RKTL  martti.hario@rktl.fi