Turbidity characterizes the reproduction areas of pikeperch (Sander lucioperca (L.)) in the northern Baltic Sea

doi-link: 10.1016/j.ecss.2011.08.032
Veneranta, L., Urho, L., Lappalainen, A. & Kallasvuo, M.
Estuarine, Coastal and Shelf Science, 95:1, pp. 199-206.
prediction; pikeperch; larval; habitat; turbidity; Baltic Sea
Julkaisuvuosi: 2011

Kuhanpoikaset esiintyvät sameissa vesissä

Kuhaa kalastetaan jonkin verran myös kutuaikaan keväällä ja alkukesällä. Monilla kalastajilla on varsin hyvä tuntuma kuhan kutualueista, jotka tavallisesti sijaitsevat matalissa rehevöityneissä lahdissa. Kuhan poikasalueista ei kuitenkaan ole aikaisempaa tutkimustietoa lukuun ottamatta muutamia paikallisia tutkimuksia. Poikasalueen laajuus ja olosuhteet vaikuttavat merkittävästi kalakannan uusiutumismahdollisuuksiin.

Tutkimuksessa haluttiin selvittää kuhan poikasalueiden sijainti Saaristomerellä ja osassa Suomenlahtea sekä poikasalueita määrittävät ympäristömuuttujat. Poikasalueita kuvaamaan tuotettiin esiintymistodennäköisyyttä kuvastava karttataso. Kartat perustuvat paikkatietoon sidottuihin poikashavaintoihin, joita verrataan ympäristön ominaisuuksiin mallintamisen avulla. Mallinnuksessa poikashavainnoista käytettiin esiintyy/ei esiinny –luokitusta. Selittävinä muuttujina oli veden sameus, syvyys, avoimuus, lämpötila ja rantaviivan pituus pinta-alaa kohden. Mallintamisen onnistuminen tarkistettiin vertailemalla Saaristomereltä kerätystä aineistosta tehtyä mallia Suomenlahden poikasaineiston havaintoihin.

Poikasaineisto kerättiin Saaristomereltä veneeseen kiinnitetyllä Gulf-Olympia – poikaspyydyksellä. Saaristomerellä pyyntipaikkoja oli yhteensä 134 ja ne oli satunnaistettu kattamaan eri sameusvyöhykkeet saaristoalueella. Poikasia pyydystettiin niiden ensimmäisten elinviikkojen aikana sisäsaaristosta ulkosaaristoon ulottuvalla alueella. Mallin tarkkuus arvioitiin Helsingin ja Espoon edustalta 50 pyyntipaikasta kerätyn vertailuaineiston avulla. Poikaspyynti kohdistettiin pieniin, alle 10 mm pituisiin kuhanpoikasiin. Lähes vastakuoriutuneet poikaset ovat todennäköisesti lähellä varsinaista kutualuetta. Suurimmat poikastiheydet olivat saariston lämpimissä sisälahdissa.

Tutkimustulosten perusteella kuhanpoikasten esiintymisalueita määrittää parhaiten veden sameus. Poikasia löytyi alueilta, joilla veden sameus oli suurempi kuin 9.0 FNU. Poikasalueet olivat myös pääasiassa matalia, syvyydeltään alle 10 metriä. Sisäsaaristossa olevat poikasalueet ovat lämpimimpiä rannikkoalueita ja niillä ei juuri esiinny veden kumpuamista. Mallin ennustetarkkuus oli varsin hyvä, vertailualueella malli ennusti 82 % ja mallinnusalueella 85 % havainnoista oikein.

Poikasalueiden kartoittaminen ja mallintaminen antavat mahdollisuuden kuhan lisääntymisalueiden määrittämiseen laajassa mittakaavassa kohtuullisin kustannuksin. Mallintamalla saatuja poikasaluekarttoja voidaan hyödyntää esimerkiksi rannikkoalueelle kohdistuvien käyttötarpeiden suunnittelussa ja ohjauksessa. Voidaan myös pohtia, kannattaako kuhanpoikasia istuttaa sellaisille alueille, joilla poikastuotanto toimii luontaisesti hyvin.

Alueet kartalla