Vieläkö on villejä järvitaimenia?

Raportti kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Siikakosken taimenia nousee Konneveteen

Luonnosta pyydettyjä taimenia on merkitty Keski-Suomessa 2000-luvulla lähes 3000 yksilöä. Valtaosa kaloista on merkitty Carlin -merkillä, mutta vuodesta 2008 lähtien on käytetty etupäässä T-ankkurimerkkiä.

Keskeinen merkintäkohde on viime vuosina ollut Konneveden Siikakoski lähivesineen. Virta-alueelta pyydettyjä taimenia on merkitty lähes 500, ja niistä on saatu yli 100 palautusta. Carlin –merkkien palautusprosentti on ollut 15 % ja yhden T-ankkurimerkintäerän 16 %. Nämä vastaavat kolmivuotiaiden istukkaitten palautusosuutta ja ovat kooltaankin samaa luokkaa. Merkittyjen kalojen keskikoko on ollut 36 cm (vaihtelu 23-62 cm). Saalistaimenten keskikoko on ollut 44 cm (30-67 cm). Merkityistä taimenista 60-70 % on ollut villejä taimenia, loput eväleikattuja koskiin sopeutuneita istukkaita.

Siikakosken välittömästä läheisyydestä on saatu 92 % kaloista ja Konnevedestä 6 %. Lisäksi kaksi kalaa (2 %) oli vaeltanut alaspäin Kynsiveteen parinkymmenen kilometrin päähän. Siikakosken taimenten vaelluskäyttäytyminen on osoittautumassa jokseenkin erilaiseksi kuin aiemmin koskeen istutettujen 2-vuotiaitten smolttien, jotka ovat vaeltaneet alavirtaan jopa Päijänteeseen asti. Taimenia siis nousee Konneveden koskista ylävirtaan syönnökselle ja luultavasti palaa koskiin kudulle. Ylävirtaan suuntautuva smolttivaellus on luonnonkannoissa ehkä yleisempää kuin on luultu.

Tähänastiset merkkipalautukset vahvistavat aiempaa kutupesätutkimuksiin perustuvaa käsitystä, että Siikakosken ja oletettavasti muidenkin reitin koskien taimenkanta on hyvin paikallinen.

Tulitikun mittainen T-ankkurimerkki painetaan ”pyssyllä” selkäevän juureen ruotojen väliin. Vieressä tuttu Carlin –merkki. Kuvat Pentti Valkeajärvi.

Kalastajat, palauttakaapa merkkejä tai tietoja vapautetuista merkkikaloista; siis merkin koodi, kalan pituus, saantipaikka ja –päivä, pyydys sekä pyytäjän yhteystiedot tutkimuslaitokselle joko osoitteeseen Kalantutkimus 33333 tai RKTL:n verkkosivuilla sijaitsevaan sähköiseen lomakkeeseen. 

Poikastiheydet edelleen lievässä kasvussa

Syksyn 2009 sähkökoekalastuksissa kesänvanhoja taimenen poikasia havaittiin 14 tutkitulla koskella tai joella keskimäärin 18 yksilöä/100 m². Edelliseen vuoteen verrattuna tiheys oli 26 % suurempi niissä koskissa, joissa tieto on molemmilta vuosilta. Suurimmat tiheydet havaittiin Petäjävedellä Könkköjoessa ja Konnevedellä Siikakoskessa, mutta myös useissa muissa Rautalammin reitin koskissa yllettiin yli 20 yksilön aaritiheyksiin.

Poikastiheyden kasvu johtuu lähinnä mäti-istutuksista, kalataloudellisista kunnostuksista ja kalastuksen säätelyn kehittymisestä.

Vedenpinta oli alhaalla, kun Simunankoskella sähkökoekalastettiin syksyllä 2009. Kuva Pentti Valkeajärvi.

Villien järvitaimenten osuus vaihtelee

Keski-Suomen järvitaimenistukkaat (1-kesäiset ja vanhemmat) on rasvaeväleikattu vuodesta 2004 lähtien. Tavoitteena on villien taimenten ja istukkaitten tunnistaminen saaliissa, jolloin nähdään luonnontaimenten osuus kalastustilanteessa ja voidaan myös antaa ohjeita villien taimenten vapauttamiseksi. Näin myös toimitaan useimmissa Keski-Suomen koskikalastuskohteissa. Sama käytäntö ei valitettavasti juurikaan toimi järvikalastuksessa.

Vuonna 2009 villien taimenten osuus oli Siikakoskessa merkintäpyyntien taimensaaliissa 69 %, Simunankosken taimensaaliissa 33 %, Vaajakosken kalaportaassa 22 % ja Kapeenkosken saaliissa 42 %.

Konneveden järvisaaliissa (verkko ja uistin) villien taimenten osuus vuosina 2004–2006 oli keskimäärin 31 % ja 2007–2009 14 %. Keski-Päijänteen uistelusaaliissa luonnontaimenia oli vuosina 2008–09 vain 6 %. Nämä ovat maksimiarvioita, sillä huonosti leikatut evät saattavat regeneroitua lähes luonnollisen kaltaiseksi aiheuttaen virhetulkintoja.

Rasvaeväleikattujen istukkaitten ja villien luonnontaimenten suhde Konneveden taimensaaliissa 2004-2009.

Kutupesät tammukoitten tekemiä

Syksyllä 2009 vakiokohteilta löytyi yhteensä 91 kutupesää. Kaikista pesistä seitsemän (11 %) oli pituudeltaan yli kaksimetrisiä ja vain yksi pesä oli yli kolmemetrinen, ja oli Siikakoskessa. Tällainen pesä arvioidaan jo kookkaan järvivaeltajan tekemäksi. Muuramenjoelta ja Simunankoskesta löydettiin 14 pesää. Arvajalta Kivi- ja Kotakoskesta löytyi ensimmäistä kertaa yli 2 m pitkiä pesiä.

Kutupesien määrässä ei voida havaita selvää kehityssuuntaa. Pesien lukumäärän ja koon suhteen tilanne on sama kaikkialla Keski-Suomessa. Paikoin kohtalaiset poikastiheydet ovat pääasiassa paikallisen tammukkakannan aikaansaannosta. Vaeltavan järvitaimenen kannat ovat eteläisessä Suomessa erittäin uhanalaiset, ja ne saattavat kadota lähivuosikymmeninä nykyisellä järvikalastuspaineella.

Nousutaimenia edelleen niukasti Vaajakosken kalaportaissa

Kalahissin ja nykyisen kalatien nousukalojen määrä ja varsinkin kokorakenne kertovat lohdutonta kieltään taimenkannan kehityksestä. Kookkaat villit nousutaimenet, varsinaiset järvivaeltajat, käytännössä hävisivät 1970-luvulla ja istukkaat valtasivat reitin. 1950-luvulla vähintään 60 cm:n (yli 2,5 kg) taimenia nousi vuosittain keskimäärin 56 yksilöä (vaihtelu 10–118), 1960-luvulla 30 (4–67), 1970-luvulla 20 (4–17), 1980-luvulla 10 (2–15) ja vuosina 1993–2009 keskimäärin 5 (0–15). Touko-syyskuussa 2009 kookkaita nousijoita oli seitsemän yksilöä (14 %) kokonaismäärän ollessa 49 taimenta.

Kookkaitten ja pienten taimenten osuuksissa on myös tapahtunut selvä muutos. Yli kahden kilogramman yksilöitä oli nousutaimenista 1950-luvulla keskimäärin 86 %, 2000-luvulla vain 9 %. Taimenten kokonaismäärä on 1990-luvun puolivälin jälkeen ollut kalatien katiskassa joinakin vuosina jopa suurempi kuin edeltävinä vuosikymmeninä. Nämä kalaportaassa viihtyvät pienet taimenet ovat rasvaevien tarkastuksen perusteella valtaosin istukkaita.

Villien taimenten osuuden kasvu edellisestä vuodesta Vaajakoskella tuskin kuvastaa todellista kannan kehitystä. Koskeen on mahdollisesti noussut aiemmin istutettuja leikkaamattomia kaloja tai huolimattomasti leikattuja taimenia, joiden rasvaevä on regeneroitunut lähes luonnollisen näköiseksi.

Päijänteestä Vaajakosken kalahissiin vuosina 1950–1985 nousseet taimenet (alle ja yli 2 kg) ja kalaportaan katiskasta vuosina 1993–2009 saadut taimenet (alle ja yli 60 cm) sekä vähintään 60 cm (tai 2 kg) taimenten osuus (%) saaliissa kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina.

Keski-Suomen järvitaimentyöryhmä

Keski-Suomen maakuntakalan järvitaimenen kantojen tilasta ja tulevaisuudesta huolta kantavat tahot perustivat Keski-Suomen järvitaimentyöryhmän vuonna 2006. Työryhmä pyrkii monin tavoin edistämään villin järvitaimenkannan hyväksi tehtävää työtä maakunnassa ja parantamaan samalla kalastusmatkailun edellytyksiä. Tavoitteiden saavuttamiseksi työryhmä tiedottaa järvitaimenkannan hoitoon liittyvistä asioista, koordinoi tutkimushakkeita, esittää uusia tutkimustarpeita, seuraa hoitotoimien kehitystä sekä kehittää seurantamenetelmiä. Järvitaimentyöryhmän vetovastuu on Konneveden kalatutkimus ry:llä.

Villin taimenen jäljillä -filmi

Luontokuvaaja Kari Kemppaisen kuvasi vuosina 2004-2005 Keski-Suomessa filmin Villin taimenen jäljillä (DVD).Filmillä käydään läpi taimenen luonnonkiertoa, sitä haittaavia tekijöitä sekä annetaan ohjeita kalastuksen säätelyyn, istutuksiin ja muuhun hoitotoimintaan. Filmi sopii hyvin opetus- ja tiedotusmateriaaliksi esim. kalastusalueille ja osakaskunnille. Filmiä koskevat tilaukset Anja Huittinen 0205 751612 ja muut tiedustelut Pentti Valkeajärvi 0205 751514.

Hankkeen rahoitus

Vuonna 2009 Keski-Suomen taimenhanketta on toteutettu pääosin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Keski-Suomen ELY-keskuksen rahoituksella. Asialle omistautunutta talkooväkeä on saatu myös liikkeelle kiitettävästi.

Vastaava tutkija

Pentti Valkeajärvi
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Jyväskylän riistan- ja kalantutkimus
Survontie 9
40500 Jyväskylä
Puhelin 0205 751 514
Faksi 0205 751 519
etunimi.sukunimi@rktl.fi