Rannikon kalojen lisääntymisalueet (VELMUn osahanke)

Hankkeessa kehitetään rannikon olosuhteisiin soveltuvia menetelmiä kalojen lisääntymisalueiden kartoittamiseksi ja tuotetaan karttatietoa lisääntymisalueista.

Matalat hiekkarannat ovat tyypillisiä kehitys- ja kasvualueita siianpoikasille. Kuvan hiekkasärkän molemmin puolin tavattiin siianpoikasia, mutta läheskään kaikilla hiekkarannoilla ei kuitenkaan ole siianpoikasia. Yritämme selvittää miksi. Kuva: Lauri Urho

Kalojen lisääntymisalueet ovat yleensä suppeita ja ratkaisevassa asemassa kalakannan koon kannalta. Ne ovat usein myös herkkiä erilaisten ympäristömuutosten vaikutuksille. Vesi- ja ranta-alueita muuttavassa toiminnassa ja sen suunnittelussa kalojen lisääntymisalueet tulisi ottaa huomioon, koska ne ovat kalakannan perusta.

Tässä hankkeessa, joka on osa VELMU-inventointiohjelmaa

• kartoitetaan kalojen lisääntymisalueita rannikolla ja kehitetään kustannustehokkaita kartoitusmenetelmiä
• verrataan ja kehitetään kartoituksessa käytettäviä pyyntimenetelmiä
• tuotetaan maastoinventoinnein ja kaukokartoitusmenetelmin tietoa ensisijaisesti taloudellisesti hyödynnettävien kalojen kutu- ja poikasalueista
• tuotetaan mallien avulla ja varmennettujen lisääntymisalueiden sekä ympäristötietojen perusteella karttoja kalojen lisääntymisen painopistealueista alueellisesti. Mallinnuksen avulla karttoja voidaan yleistää myös koko rannikkoalueelle.

Ajankohtaista

Särkikalojen runsastumisen hallintaan haetaan keinoja poikasalueisiin ja poikasten elinolosuhteisiin vaikuttavia tekijöitä selvittämällä. Kuva Lauri Urho.

• Kenttätöiden alueellinen painopiste siirtyy keväällä ja kesällä 2010 Suomenlahden itäosiin, missä kartoitetaan mm. silakan, kuoreen, hauen, särkikalojen, ahvenen, kuhan, siian ja kampelan lisääntymisalueita.
• Kansainvälisesti hankkeen tutkimustuloksia on viimeksi esitelty Tallinnassa 17.-21.8.2009 7th Baltic Sea Science konferenssissa (Meri Kallasvuo ent. Härmä ym.: Mapping coastal reproduction areas of fish – new tool for coastal management) sekä Berliinissä 21.-25.9.2009 ICES Annual Science konferenssissa  (Meri Kallasvuo ent. Härmä ja Antti Lappalainen: Sampling of herring larvae in shallow archipelago – are surface samples sufficient?)
• Hankeessa tuotettuja kalojen lisääntymisaluekarttoja löytyy VELMU:n karttapalvelusta.
• Estuarine, Coastal and Shelf Science –julkaisusarjassa on ilmestynyt kaksi julkaisua. Talvella 2010 ilmestyneessä julkaisussa käsitellään eläinplanktonravinnon vaikutusta hauen lisääntymisalueiden sijaintiin ja keväällä 2009 ilmestyneessä artikkelissa käsitellään kalojen lisääntymisalueiden sijaintia ennustavien mallien siirrettävyyttä saaristoalueella.
• Canadian Journal of Fisheries and Aquatic Sciences –julkaisusarjassa talvella 2008 ilmestyneessä artikkelissa on esitelty ilmastonmuutoksen vaikutuksia särjen lisääntymisalueiden laajuuteen läntisellä Suomenlahdella.
• Boreal Environmental Research- julkaisusarjassa syksyllä 2008 ilmestyneessä artikkelissa on esitelty hauen lisääntymisalueita ja kartoitusmenetelmiä Suomen lounaissaaristossa.
• Siian lisääntymiseen liittyviä tutkimuksia on jatkettu "Avointen rantojen poikasalueet ja viimeaikainen siian rekryyttikadon todentaminen" -hankkeen piirissä, missä tutkimusalue käsittää koko Pohjanlahden.

Kuoriutuivatko siianpoikaset liian aikaisin leutojen talvien jälkeen? Tutkimuksessa pyritään selvittämään kärsiikö merikutuisen siian lisääntyminen lämpimistä talvista. Entä miten käy siikasaaliiden? Kuva: Lauri Urho

Sivu päivitetty 15.01.2010 MK

Vastaava tutkija

Antti Lappalainen
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Viikinkaari 4, PL 2, 00791 Helsinki
Puhelin 0205 751 222
Faksi 0205 751 201
etunimi.sukunimi@rktl.fi

Muita tutkijoita: Lauri Urho, Heikki Auvinen, Richard Hudd, Meri Kallasvuo, Lari Veneranta (Nesslingin säätiön rahoituksella)

Ohjelma: Kalojen elinympäristötutkimus
Hankkeen kesto: 2004-2012

Suojaiset, lämpimät, matalahkot alueet ovat hyviä kasvualueita varsinkin ahvenen, hauen, lahnan, mateen ja eräiden muiden sisävesilajien poikasille. Tutkimme mm. miksi tämä ranta tuottaa mateen- ja särjenpoikasia, mutta jokin toinen ranta lähistöllä ei? Kuva: Lauri Urho

Tulostettava versio