Kaukokartoitusmenetelmät lisääntymisalueiden etsinnässä

Kartoitustyössä pyritään mahdollisimman paljon hyödyntämään kaukokartoitusmenetelmillä kerättyä tietoa ja muita olemassa olevia paikkatietoaineistoja, sillä varsinaisilla maastokartoituksilla on mahdollisuus kattaa vain hyvin pieniä osia laajasta rannikkoalueesta. (Lue lisää APAJA 2/2006:8-11). Satelliitti- ja ilmakuvien käyttö- ja tulkintamahdollisuudet paranevat vauhdilla. Ilma- ja satelliittikuvista voidaan esimerkiksi erottaa ruovikot, joiden määrä ja laajuus ovat kasvaneet Suomenlahdella ja Saaristomerellä useimmilla paikoilla.

Maanmittauslaitoksen mustavalko ilmakuvia on käytetty ruovikoiden kartoitukseen. (Kuva vasemmallaVasemmalla,©Maanmittauslaitos lupanro 631/MYY/06). Ilmakuvista näkee myös suojaisuuden/avoimuuden merkityksen, jota voidaan kuvata numeerisesti mm. fetch-arvolla. Fetch tarkoittaa tuulen kulkemaa matkaa vettä pitkin ja se voidaan laskea rannikon jokaiseen pisteeseen summaamalla vapaita vesietäisyyksiä kyseisestä pisteestä eri suuntiin. Kuva oikealla:Lauri Urho.

Satelliitit tuottavat jatkuvasti tietoa meren pintakerroksista, esimerkiksi lämpötiloista, levätilanteesta.jne. Näitä laajoja alueita kattavia tietoja hyödynnetään myös kalojen lisääntymistutkimuksissa, mm. näytteenottoa kohdistettaessa ja sovellettaessa tuloksia laajemmille rannikkoalueille.

Tulostettava versio