Alustavia tuloksia saimaannieriän palautusistutuksista

Vastakuoriutuneina istutetut nieriät selviytyvät luonnossa

Alustavien tulosten mukaan vastakuoriutuneina istutetut poikaset ovat selviytyneet suhteellisen hyvin. Näyttää siltä, että vastakuoriutuneita poikasia voitaisiin käyttää saimaannieriän palautusistutuksissa täydennyksenä tai vaihtoehtona kookkaammille poikasille. Mäti-istutukset aloitettiin myöhemmin, eikä niistä ole vielä kertynyt havaintoja

Kuuloluuhun tarttunut värimerkki erottuu erikoismikroskoopilla. Merkistä saadaan selville onko nieriä istutettu vastakuoriutuneena vai mätimunana. Kuva: Esa Hirvonen.

Vastakuoriutuneiden poikasten selviytyminen antaa toivoa myös siitä, että istutuksilla mahdollisesti aikaansaatavan kutevan nieriäkannan poikasilla on mahdollisuudet selviytyä alkuvaiheistaan. On pelätty, että karuissa ja kirkkaissa järvissäkin ranta-alueen pedot, esimerkiksi ahven, olisivat runsastuneet liikaa ja olosuhteet vuosikymmenien saatossa olisivat muuttuneet sopimattomiksi nieriän poikasille. Näin ei onneksi näytä käyneen ainakaan tutkimusjärvissämme.

Kalastus ratkaisee nieriän säilymisen

Kalastuksella on ratkaiseva merkitys saimaannieriän säilymisessä lisääntymisikään saakka. Saimaannieriä kasvaa hitaasti ja tulee sukukypsäksi vasta kuusi-seitsemänvuotiaana.

Saimaannieriä elää pääosan vuotta järvien syvänteissä, pohjanläheisissä viileissä vesissä. Näiltä suhteellisen rajatuilta alueilta niitä jää helposti verkkoihin muiden lajien pyynnin yhteydessä. Eteläiset nieriäjärvet ovat tyypillisesti hyviä muikku-, siika- ja ahvenjärviä. Muiden lajien kalastus ja nieriöiden säästäminen ovat ongelmallinen yhtälö, mutta joillakin järvillä tämä näyttää onnistuneen ja istutettuja nieriöitä on selviytynyt sukukypsiksi saakka.

Koepyyntejä kutuaikaan, samalla uudistetaan emokalastoa

Palautusistutuksen onnistumisen ratkaisee se, selviytyvätkö istutetut kalat sukukypsiksi saakka. Koepyynti kutuaikaan aloitettiin toisella istutusalueista syksyllä 2009 ja seuraavan syksynä kalastettiin molemmilla tutkimusalueilla. Kutukaloja on saatu näytteiksi 13 yksilöä ja niistä puolet oli istutettu vatsakuoriutuneina.

Koepyynneissä saatuja kaloja käytetään myös kipeästi kaivatun uuden emokalaston perustana. Emokaloja on pyydetty kahtena syksynä myös muilta vesiltä, joille nieriää on istutettu valtion varoin.

Kutupyyntejä jatketaan seuraavina syksyinä, koska emokalaston perustaksi pitäisi saada vähintään 25 kutuparia. Tavoite on vaativa, koska vain pieni osa istutetuista kaloista selviytyy sukukypsiksi saakka. Kutukalojen tavoittamista vaikeuttaa myös se, että nieriän kutualueet sijaitsevat pitkin järvien rantoja eivätkä keskittyneesti jokien koskipaikoilla, niin kuin monilla muilla lohikaloilla. Paikalliset kalastajat ovat mukana kutupyynnissä. Heidän paikallistuntemuksensa on apuna mahdollisten kuturantojen löytämisessä.

Saimaannieriän emokalastoja ei ole pitkään aikaan pystytty uusimaan luonnosta, vaan nykyisin mäti tuotetaan jo toisen ja kolmannen sukupolven laitoskaloista. Kuolimon kanta on niin pieni, ettei sitä haluta rasittaa emokalojen pyynnillä. Tämän vuoksi nieriän istutusjärvistä pyritään saamaan ainakin osittaisen luonnonkierron läpikäyneitä emokaloja, joiden jälkeläisistä uusi emokalasto perustetaan.

Tulostettava versio