Järvilohen luonnonkierron palauttamisen biologiset perusteet

Järvilohi on äärimmäisen uhanalainen Vuoksen vesistöalueen alkuperäinen arvokala. Kaikki sen entiset tunnetut kutualueet on tärvelty, ja siksi järvilohen säilyminen on nykyisin täysin kalanviljelyn ja istutusten varassa. Luontaisen elinkierron palauttaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta järvilohikannan biologinen monimuotoisuus ja elinkelpoisuus sekä myös sen hyödyntämismahdollisuus saadaan säilymään tulevaisuudessakin. Näitä päämääriä edistämään pyrkivä hanke on osa RKTL:n istutustutkimusohjelmaa.

Hankkeen tavoitteet

Hankkeessa tutkitaan biologisia edellytyksiä järvilohen luonnonkierron palauttamiseen Pielisjoessa ja Ala-Koitajoessa sekä Lieksanjoessa. Mikäli järvilohen luonnonmukainen lisääntyminen ja vaelluspoikastuotanto voidaan palauttaa, voidaan lajin säilyttämisessä pienentää yhteiskunnan kustannuksia ja saavuttaa myös järvilohen monimuotoisuuden säilymisen kannalta nykyistä vakaampi tila.

Hyödyt ja asiakkaat

Järvilohikannan nykyistä tehokkaammista ja biologisesti kestävämmistä säilytystoimista hyötyvät veronmaksajat, joiden kustannuksella pääosa nykyisistä säilytystoimista (emokalaviljely, istukkaiden sopimusviljely) hoidetaan. Siitä hyötyvät myös istutuksia tekevät tahot (vesialueiden omistajat, velvoitteiden hoitajat), jotka käyttävät järvilohta ylläpitääkseen kalastusmahdollisuuksia sekä hyviä lohisaaliita vesialueillaan. Luonnollisesti myös kaikki kalastajat hyötyvät elinvoimaisen järvilohikannan säilymisestä.

Tulokset

Hankkeessa on selvitetty mahdollisuuksia mm. Ala-Koitajoen ja Lieksanjoen yläosien palauttamiseksi järvilohen lisääntymisalueiksi. Lisäksi on selvitetty vaelluspoikasten, syönnöksellä olevien ja kudulle tulleiden lohien vaelluksia ja käyttäytymistä mm. telemetrisin menetelmin.

Vastaava tutkija

Jorma Piironen

Muut tutkijat / asiantuntijat

Markku Gavrilov, Tauno Nurmio, Matti Janhunen, Matti Salminen

Yhteistyötahot / rahoittajat

Pohjois-Karjalan kalastusalueet ja ELY-keskus, Lieksan ja Pielisen järvilohihankkeet

Hankkeen kesto

2001–2012

Tulostettava versio