Itämeren lohen lisääntymishäiriö - M74-oireyhtymä Tutkimushankkeessa seurataan M74-oireyhtymän esiintymistä Itämeressä syönnöstäneissä lohissa tavoitteena saada tietoa lohikantojen kestävän käytön pohjaksi.
Itämeren lohen lisääntymishäiriön M74-oireyhtymän voimakkuutta tarkkaillaan vuosittaisin koehaudonnoin. Emokohtaisessa koehaudonnassa oli keväällä 2007 Simojoen, Tornionjoen, Kemijoen ja Kymijoen lohien mätiä.
Simojoen lohien ruskuaispussipoikasten keskimääräinen kuolleisuus oli 26 % eli merkitsevästi suurempaa kuin vuosina 2003–2005. Keväällä 2007 seurannassa olleista Simojoen lohien jälkeläisryhmistä lähes kolmasosassa esiintyi M74-oireita ja 16 prosentissa jälkeläisryhmistä kaikki poikaset kuolivat M74-oireyhtymään.
Tornionjoen lohien ruskuaispussipoikaskuolleisuus oli jokseenkin yhtä suuri kuin neljänä edeltävänä vuotena. Yhdessä Tornionjoen lohien jälkeläisryhmässä M74-oireyhtymä oli niin voimakas, että kaikki poikaset kuolivat.
Toista kertaa seurannassa mukana olleissa Kemijoen lohissa keskimääräinen ruskuaispussipoikaskuolleisuus (40 %) oli yhtä suuri kuin edellisenä vuonna.
Kymijoen lohissa, joissa ei edellisenä vuonna ollut havaittu yhtään M74-tapausta, oli nyt yleisesti M74-oireita (25 prosentissa jälkeläisryhmistä). Yli 10 prosentissa Kymijoen lohien jälkeläisryhmistä kaikki poikaset kuolivat oireyhtymään, ja ruskuaispussipoikasten keskimääräinen kuolleisuus oli yli 20 %.
M74-oireyhtymän seurantaraportti ilmestyi tammikuussa 2008: Itämeren lohen M74-oireyhtymä: Suomen jokien seurantatulokset kevääseen 2007 saakka (pdf).
Vastakuoriutuneita lohenpoikasia tappava M74-oireyhtymä on heikentänyt huomattavasti Itämeressä syönnösvaelluksen tekevien lohikantojen luontaista lisääntymistä 1990-luvun alusta lähtien. Vuosina 2003-2005 M74-tilanne oli pitkästä aikaa hyvä: Pohjanlahden jokien poikasten M74-kuolleisuus oli alle viisi prosenttia eli yhtä vähäistä kuin ennen 1990-luvun alkua. Nyt kuolleisuus näyttää kuitenkin taas olevan kasvussa. Jo keväällä 2005 jokunen kokonaan M74-oireyhtymään kuollut jälkeläisryhmä Simojoen ja Kymijoen lohista viittasi M74-tilanteen huononemiseen. M74-oireyhtymän syy ei ole selvinnyt, mutta sen ilmenemisellä on selvä yhteys mädin pieneen tiamiinin eli B1-vitamiinin pitoisuuteen.
Mikä on M74?
Nimellä M74 kutsutaan Itämeren lohta vaivaavaa lisääntymishäiriötä. Se on oireyhtymä, joka ilmenee ruskuaispussipoikasten kuolemisena. Ennen tuhoutumista poikasissa voidaan havaita monia oireita. Emolohissakin voi ilmetä tasapainohäiriöitä.
Tavoitteet ja tutkimussuunnat
Tavoitteena on selvittää oireyhtymän taustaa ja syitä vaikutusmekanismeineen. M74-tutkimus on keskittynyt lohen ekologiaan ja ravintoon sekä ympäristömyrkkyjen, lähinnä organokloorien, osuuden selvittämiseen. Koehaudontojen avulla seurataan M74-oireyhtymän esiintymistä vuosittain Suomen niissä lohikannoissa, joilla on luontaista lisääntymistä. Nämä ovat Simojoen, Tornionjoen ja Kymijoen lohet. Vertailuna on seurattu Tenojoen lohia ja kautena 2005-2006 lisäksi Kemijokisuulle nousseita lohia.
M74 Simojoen, Tornionjoen, Kemijoen ja Kymijoen lohissa eri vuosina
Hankkeessa seurataan M74-oireiden esiintymistä ja voimakkuutta Tornionjoen, Simojoen ja Kymijoen lohissa tarkoituksena
- selvittääkeskimääräiset ruskuaispussipoikaskuolleisuudet ja M74-oireisia jälkeläisiä tuottavien emojen osuudet vuosittain koehaudontojen sekä biokemiallisten mittausten ja fysiologisten muutosten avulla
- tuottaa tietoa Itämeren lohikantojen tilan arviointia ja kalastuksen järjestämistä varten
- kehittää menetelmiä M74-oireyhtymän seuraamiseksi ja esiintymisen ennakoimiseksi
- saada tietoa M74:nvoimakkuuden vaihtelun syistäyksittäisten emokalojen sekä jokien ja vuosien välillälisääntymishäiriön estämiseksi ja lohikantojen kestävän käytön pohjaksi
Maailmanlaajuista tutkimusyhteistyötä
Tutkimusta on tehty yhteistyössä paitsi Itämeren maiden myös pohjoisamerikkalaisten tutkijoiden kanssa, koska Suurten Järvien lohikaloissa esiintyy M74:n kaltainen oireyhtymä, EMS (Early Mortality Syndrome).
Vastaava tutkija
Pekka Vuorinen
Muita tutkijoita:
Marja Keinänen
Erkki Ikonen
Hankkeen kesto
2009–2011
 Tulostettava versio
|
