Ohita navigointilinkitSiirry RKTL:n etusivulle
In English | På svenska

  Sivukartta | Hakemisto A-Ö  
Etusivu Riista Poro Kala Vesiviljely Talous ja yhteiskunta Tilastot Julkaisut RKTL Yhteystiedot Sähköiset palvelut

Itämeri-tutkimusohjelma:
» Harmaahylje, merimetso ja kalastus 
» Särkikalojen kalastuksen tehostaminen 
» Kalojen lisääntymisalueiden kartoittaminen 
» Haitalliset aineet ja ekotoksikologia, M74 
  •Kalojen myrkyt 
  •BEAST - Kalojen kemikaalistressin biologiset vaikutukset
  •Itämeren lohen M74-oireyhtymä 
» Itämeren tila, vaikutukset ja seurantamenetelmät 

Itämeren lohen lisääntymishäiriö - M74-oireyhtymä

Mikä on M74?

Nimellä M74 kutsutaan Itämeressä syönnösvaelluksensa tehneitä lohia vaivaavaa lisääntymishäiriötä. Nimi juontuu siitä, että oireyhtymä kuvattiin ensimmäisen kerran Ruotsissa vuonna 1974, ja sen pääteltiin liittyvän ympäristöön. M74 ilmenee vastakuoriutuneiden poikasten eli ruskuaispussipoikasten kuolemisena, mutta oireyhtymän voimakkuus vaihtelee jälkeläisryhmittäin. M74-oireyhtymästä kärsiviä jälkeläisiä tuottavien emojen liha ja mäti ovat vaaleita, koska niissä on oranssin värin antavia karotenoideja tavanomaista vähemmän. Ennen tuhoutumista ruskuaispussipoikasissa voidaan havaita monia oireita. Pahimmissa tapauksissa emolohissakin voi ilmetä tasapainohäiriöitä.

Oireyhtymän taustaa ja syitä vaikutusmekanismeineen on tutkittu sekä esiintymistä seurattu

M74-tutkimus on keskittynyt lohen ravintokalojen runsauden vaihteluiden ja ravintokalojen ravintotekijöiden M74-yhteyden selvittämiseen muiden lohen ekologiaan liittyvien tekijöiden tarkastelun jälkeen, sekä lisäksi ympäristömyrkkyjen, lähinnä organokloorien, osuuden selvittämiseen. Koehaudontojen ja mädin biokemiallisten analyysien avulla on seurattu M74-oireyhtymän esiintymistä vuosittain Suomen niissä lohikannoissa, joilla on luontaista lisääntymistä. Nämä ovat Simojoen ja Tornionjoen lohet sekä Kymijoen alun perin Nevan kantaa olevat lohet. Padotun Kemijoen suulle kudulle vaeltavat lohet ovat olleet myös seurannassa. Vertailuna on seurattu ajoittain Tenojoen lohia.

Oireyhtymän vuosittaista voimakkuutta Itämeressä syönnöstäneissä lohissa on seurattu tavoitteena saada tietoa lohikantojen kestävän käytön pohjaksi.

Emokohtaisessa koehaudonnassa on ollut joka vuosi syksystä 1985 alkaen Simojoen, ja myöhemmin Tornionjoen ja Kymijoen, lohien mätiä ja ruskuaispussipoikasia. Vuodesta 2005 alkaen M74-seurantaa on tehty myös Kemijoen suulle nousseista lohista. Vuosittain on raportoitu ruskuaispussipoikasten M74-kuolleisuus ja M74-oireyhtymästä kärsiviä poikasia tuottavien naaraiden osuudet Simojoen, Tornionjoen, Kemijoen ja Kymijoen lohissa.

M74-oireyhtymä on heikentänyt huomattavasti Itämeressä syönnösvaelluksen tekevien lohikantojen luontaista lisääntymistä 1990-luvun alusta lähtien. Pahimmillaan M74-oireyhtymä oli 1990-luvun alku- ja keskivaiheilla. Oireyhtymä vaaransi tuolloin 1980-luvun liikakalastuksen vuoksi heikentyneet Itämeren luonnon­lohikannat, joita Suomen puolella Pohjanlahtea on jäljellä Tornionjoessa ja Simojoessa. Lohikannat saatiin säi­lymään ja elpymään tiukentamalla rannikkokalastuksen rajoituksia ja lisäämällä väliaikaisesti istutuksia. 2000-luvulla M74-kuolleisuus on pysynyt alle 30 prosentin. Joinakin vuosina, kuten 2003−2005 ja 2011 M74-kuolleisuutta on ollut vain vähän ja 2012 M74:stä aiheutuvaa kuolleisuutta ei ollut lainkaan.

M74:n syy on runsasrasvainen kilohaili ja rasvan määrään nähden vähäinen tiamiinin saanti tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan

Mädin tiamiinin eli B1-vitamiinin puutos johtaa lohen ruskuaispussipoikasten kuolleisuuteen (M74), mitä todistaa se, että mätiä tai vastakuoriutuneita poikasia B1-vitamiini-liuoksessa kylvettämällä kuolleisuus saadaan vähenemään lähes normaaliksi.

M74-oireyhtymä on yhteydessä turskan vähyyteen ja kilohailin runsaisiin vuosiluokkiin. Kilohailin runsastuminen oli seurausta kilohailia ravinnoksi käyttävän turskakannan voimakkaasta taantumisesta. Oireyhtymän laantuminen viime vuosina on seurausta turskakannan vahvistumisesta ja kilohailikannan tasaantumisesta.

Tiamiinin puutos syntyy, kun ravinnon rasvapitoisuus on suuri ja ravinnosta saatava tiamiinipitoisuus liian pieni energian ja tyydyttymättömien rasvahappojen määrään nähden. Kilohailit ovat lähes kaksi kertaa niin rasvaisia kuin silakat. Kilohaileista rasvaisimpia ovat nuoret yksilöt. Silloin kun meressä on paljon nuorta kilohailia, lohi saa eniten rasvaista, energiapitoista ravintoa.

Kilohailin ja silakan tiamiinipitoisuudessa ei ole suurta eroa. Kummankin tiamiinipitoisuus muuttuu iän mukana niin, että aivan nuorissa kaloissa on vähiten tiamiinia ja vanhimmissa ikäryhmissä pitoisuus taas pienenee. Tiamii­nipitoisuus on suurimmillaan 3–7 vuoden ikäisissä silakoissa, mutta kilohaileissa vasta ikäryhmissä 6–10 vuotta.

Koska tiamiinilla on tärkeitä biokemiallisia tehtäviä energia-aineenvaihdunnassa, sen tarve määräytyy ravinnon energiatiheyden mukaan. Mitä rasvaisempaa kalaa lohi syö, sitä suurempi sen tiamiinin tarve on. Silloin, kun ravinnossa on paljon kilohailia, ja erityisesti silloin, kun siinä on paljon nuorta kilohailia, lohen tiamiinin saanti on tarpeeseen nähden pienimmillään.

Kalarasva sisältää paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja, erityisesti omega-3-rasvahappoja. Vähäinen tiamiinin ja runsas tyydyttymättömien rasvahappojen määrä lisäävät molemmat alttiutta rasvojen hapettumisreaktioille, joissa tiamiinia kuluu. Tiamiinin varastot vähenevät siten liikaa pitkän kutuvaelluksen ja kutua edeltävän paaston aikana. Mätiin siirtyy emosta liian vähän tiamiinia, jotta se riittäisi jälkeläisille ruskuais­pussi­­­poikas­­vaiheen loppuun asti eli siihen asti, kun poikaset alkavat ottaa itse ulkopuolista ravintoa.

Tutkimushankkeen tavoitteet:

1. selvittää keskimääräiset ruskuaispussipoikaskuolleisuudet ja M74-oireisia jälkeläisiä tuottavien emojen osuudet vuosittain koehaudontojen sekä biokemiallisten mittausten ja fysiologisten muutosten avulla

2. tuottaa tietoa Itämeren lohikantojen tilan arviointia ja kalastuksen järjestämistä varten

3. kehittää menetelmiä M74-oireyhtymän seuraamiseksi ja esiintymisen ennakoimiseksi

4. saada tietoa M74:nvoimakkuuden vaihtelun syistä yksittäisten emokalojen sekä jokien ja vuosien välillä lisääntymishäiriön estämiseksi ja lohikantojen kestävän käytön pohjaksi

Maailmanlaajuista tutkimusyhteistyötä

Tutkimusta on tehty yhteistyössä paitsi Itämeren maiden myös pohjoisamerikkalaisten tutkijoiden kanssa, koska Pohjois-Amerikan Suurten järvien lohikaloissa esiintyy M74:n kaltainen oireyhtymä, EMS (Early Mortality Syndrome).

Henkilöstö:

Vastaava tutkija Pekka Vuorinen

Tutkija Marja Keinänen

KalastusmestariEsa-Pekka Juntunen

Hankkeen kesto2009–2013

Julkaisuja


Tulostettava versio

 

Lisätietoa
 
 RKTL:n sivuilla: 
 » M74-oireyhtymän mysteeri ratkaistu: Runsas, rasvainen kilohailiravinto syynä Itämeren lohen lisääntymishäiriöön 
 

© Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.Julkaistu 15.7.2013