Haitallisten aineiden ja ympäristömuutosten vaikutukset

Ilmastonmuutos ja siihen liittyvä vesien lämpeneminen saattavat haitata syyskutuisten kalojen lisääntymistä, millä on vaikutusta myös mädinhankintaan kalanviljelyn tarpeisiin. Hankkeessa on tutkittu lämpötilan vaikutusta siian mädin hedelmöitymiseen ja alkionkehitykseen tavoitteena selvittää kriittiset lämpötilat eri kehitysvaiheille. Lisätietoa aiheesta ilmestyneestä julkaisusta. 

Laskeumaperäinen happamoituminen on aiheuttanut ongelmia lähinnä (ylänköalueiden) pienissä järvissä edellisinä vuosikymmeninä (1970–1990), mutta on sittemmin vähentynyt. Happamien alumiinipitoisten sulamisvesien joutuminen vesistöihin keväisin on sattunut kevätkutuisten kalojen lisääntymisaikaan ja toisaalta syyskutuisten kalojen poikasten kuoriutumisaikaan. Pohjanmaan alunamaiden käsittelystä johtuvan happamuuden ja siihen liittyen alumiinin ja raskasmetallien haittavaikutukset kaloille ovat jatkuva uhka Pohjanlahden rannikolla ja joissa lisääntyville kalalajeille, joista esimerkiksi syyskutuinen vaellussiika on uhanalainen. Haitta saattaa ilmaston lämpenemisen seurauksena suureta, jos kesäajan kuivat kaudet pidentyvät ja toisaalta rankkasateet voimistuvat. Kalakuolemia onkin esiintynyt myös kesäisin ja syksyisin.

Kalakanta voi harveta happamoituvassa vesistössä vaivihkaa, ilman havaittavia kalakuolemia. Happamassa ympäristössä kalapopulaatioista karsiutuvat ensimmäiseksi herkimpien kehitysvaiheiden herkimmät yksilöt, ja lisääntyminen huononee. Kalojen mädin hedelmöityminen ja varhainen alkionkehitys sekä vastakuoriutuneet poikaset ovat herkkiä happamuudelle ja alumiinille. Kuitenkin eri kalalajien herkkyydessä happamuudelle on suuria eroja. Myös kalojen kutu viivästyy normaalista aikataulusta ja epäonnistuu, jos munasolujen kehitys ja kypsyminen häiriintyvät happamassa ympäristössä. Happamuus ja siihen liittyvä veden alumiinipitoisuuden kasvu häiritsevät kalojen vesi- ja suolatasapainon säätelyä ja stressaantuminen näkyy suurentuneena veren glukoosipitoisuutena; myös kidusvaurioita ilmenee ja limaneritys voi lisääntyä, mikä vaikeuttaa kaasujen vaihtoa ja ionitasapainon säätelyä.

Eri kalalajien poikasten herkkyys veden happamuudelle. Graafi: Pekka J. Vuorinen

Vasemmalla happamassa vedessä (pH 5) epänormaaleita ja oikealla normaalisti kehittyviä siian alkioita. Kuvat: Marja Keinänen.

Vasemmalla happamassa (pH 5) alumiinipitoisessa vedessä kuoriutuva, mutta elinkelvoton siian poikanen ja oikealla normaalisti kehittyviä alkioita vähän ennen kuoriutumista. Kuva: Marja Keinänen.

Ruskuaispussipoikasen kehitys hidastuu happamassa ja alumiinipitoisessa vedessä, mikä näkyy ruskuaisen hitaampana kulumisena (ylempi peledsiian poikanen). Alempana olevalla poikasella, joka on kehittynyt neutraalissa vedessä, ruskuaisesta on jäljellä vain öljypisara. Kuva: Marja Keinänen.

Itämeren suolapitoisuus eli saliniteetti on pienentynyt, kun Tanskan salmien kautta ei ole päässyt isoja suolapulsseja Itämereen parin viime vuosikymmenen aikana. Saliniteetin muutokset saattavat vaikuttaa Itämeressä elävien niin meri- kuin sisävesikalalajienkin lisääntymiseen.

Itämeressä on aina ollut sinilevää, mutta rehevöitymisen seurauksena sinilevien massaesiintymät ovat lisääntyneet. Itämeressä esiintyvä sinilevä Nodularia spumigena tuottaa nodulariinia, joka on maksamyrkky. Sen vaikutuksia kaloihin ja mahdollista kertymistä ravinnon kautta on tutkittu yhteistyössä Merikeskuksen kanssa. Kampeloissa, jotka ovat ilmeisen hyvin sopeutuneet altistumiselle sinilevämyrkylle, maksavauriot ja detoksikaatiotarve kuitenkin kuormittavat elimistöä ja aiheuttavat aineenvaihdunnan häiriöitä. Lisätietoa aiheesta ilmestyneestä julkaisusta.

Kampelat voivat altistua sinilevämyrkky nodulariinille, koska syövät pääasiassa simpukoita. Kokeessa simuloitiin niiden luontaista altistumista ja tutkittiin levämyrkyn haittavaikutuksia. Kuvissa koekampeloita vihreässä altaassa ja kampelasta otetaan maksaa tutkittavaksi (kuvat: Walter Saarimaa).

Tulostettava versio