Merimetson ravinto ja kalastovaikutukset

Alustavien tulosten mukaan merimetsolla voi olla merkittävä vaikutus arvokalojen kannoista odotettavissa olevaan kalansaaliiseen. Merimetsokannan on ennustettu vahvistuvan Suomen rannikolla, vaikka kylmät talvet hidastavatkin kehitystä. Varsinais-Suomen merimetsoneuvottelukunta on edellyttänyt, että merimetson ravintoa ja kalakantavaikutuksia on selvitettävä. Suomen ympäristökeskus (SYKE) tutkii samassa yhteydessä, voidaanko häiritsemällä vähentää merimetsojen määrää kalataloudellisesti merkittävimmillä alueilla.

Merimetsokoloniaa riistakameran tallentamana Saaristo- merellä kesällä 2010.

Hankkeen tavoitteet

Tutkimuksen tavoitteena on arvioida miten suuri vaikutus eri kokoisilla merimetsokannoilla on odotettavissa olevaan kuha-, ahven ja siikasaaliiseen rannikon eri osilla. Tämä tapahtuu tutkimalla merimetsojen ravinnon koostumusta aikuisten ja nuorten lintujen oksennuspalloista, pesäpoikasten tuoreoksennuksista sekä ammuttujen aikuisten lintujen suolistosta. Näin saadaan selville saalistettujen eri kalalajien osuudet sekä niiden koko- ja pituusjakautumat. SYKEn laskelmiin perustuvien merimetsokolonioiden ravinnon kokonaiskulutusarvioiden perusteella määritetään kuinka paljon eri kalalajeja on kulutettu eri alueilla. Vaikutukset tuleviin saaliisiin arvioidaan kalakantamallien avulla.

Hyödyt ja asiakkaat

Ympäristö- ja kalatalousviranomaiset ELY-keskuksissa käyttävät tutkimustuloksia päätöksenteon tukena arvioidessaan minkälaisia toimia käytetään sovitettaessa yhteen kalastuksen ja lintujen suojelun intressejä.

Tulokset

Saaristo- ja Selkämeren alueella merimetson ravinnosta on löytynyt 29 eri kalalajia. Saaristomeren kolonioissa massaltaan merkittävimmät kalalajit olivat ahven, särki, kivinilkka, silakka, härkäsimppu, kiiski, kuha ja lahna sekä Selkämerellä silakka, kiiski, särki, ahven ja kivinilkka.

Merimetson ravinnon saalislajisuhteissa on havaittavissa ajallista ja paikallista vaihtelua. Saaristomerellä rannikon eri osissa sijainneiden kahden kolonian ravinnonkäyttö erot eräiden kalalajien kokonaismassan suhteissa olivat seuraavat: sisälahdessa ahventa 24 %, särkeä 18 % ja kuhaa 10 % ja ulompana merellä ahventa oli 35 %, särkeä 8 % ja kuhaa 1 %. Merimetso käyttää ravinnokseen ruokailualueellaan runsaana esiintyviä sopivan kokoisia kalalajeja. Se syö pääsääntöisesti 6 – 25 cm pitkiä kaloja. Merimetson syömien ahventen pituuden keskiarvo on 15 cm (moodi 12 cm;minimi-maksimi 5 – 29 cm), särjen pituuden keskiarvo on 15 cm (moodi 13 cm;minimi-maksimi 5 – 32 cm) ja kuhan pituuden keskiarvo 23 cm (moodi 28 cm;minimi-maksimi 7 – 40 cm).

Vastuututkija

Heikki Auvinen

Muut tutkijat

Jari Raitaniemi
Outi Heikinheimo
Juhani A. Salmi
Riikka Maikola

Yhteistyötahot / rahoittajat

Varsinais-Suomen ELY-keskus, maa- ja metsätalousministeriö, SYKE, Ympäristöministeriö, Turun AMK, Fiskeriverket, Estonian Marine Institute

Hankkeen kesto

2010-2015

Tulostettava versio